Nattvardskärl i silver.
Foto: Kristin Lidell /Ikon

Ehtoollinen – pyhä ateria

Kun otamme vastaan leivän ja viinin, tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Näin lähelle Jumala tulee meitä. Ehtoollinen on pyhä toimitus - toivon ja oikeudenmukaisuuden merkki.

Sivun alareunassa lisää teologista pohdintaa.

Ateria Jumalan ja toistemme kanssa

Yhteiset ateriat kuuluvat arkeemme. Ateriat ovat elintärkeitä ja antavat meille yhteyden toisiin ihmisiin. Ehtoollinen on aivan erityinen ateriayhteys, jaamme sen toistemme ja Jumalan kanssa.

Me vietämme ehtoollista ja sen illan muistoksi, jolloin Jeesus kokosi oppilaansa ja ystävänsä juutalaiselle pääsiäisaterialle.

Tuona iltana Jeesus sanoi oppilailleen, että leipä ja viini ovat hänen ruumiinsa ja verensä. Jeesus sanoi, että heidän pitäisi jatkaa aterioimista tällä tavalla, yhdessä hänen ja toistensa kanssa.

Kun Jeesus oli syönyt aterian oppilaidensa kanssa, hänet otettiin kiinni ja ristiinnaulittiin – jotta hän sen jälkeen nousisi ylös kuolleista kolmantena päivänä.

Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen valossa Jeesuksen ensimmäiset oppilaat pystyivät myöhemmin ymmärtämään, kuinka jaettu leipä ja viini muistuttivat heitä Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta.

Ehtoollinen ylittää ajan ja paikan

Sana messu tarkoittaa jumalanpalvelusta, jossa vietetään ehtoollista. Joka viikko, sunnuntaina tai arkena, useimmissa kirkoissa vietetään erilaisia messuja.

Messussa pappi lukee sen raamatunkohdan, jossa kerrotaan Jeesuksen viimeisestä ateriasta oppilaidensa kanssa. Pappi toistaa Jeesuksen sanat, silloin kun hän lupasi oppilailleen, että hän avaisi tien kuolemasta elämään. Pappi sanoo ”Sinun puolestasi annettu”, kun hän jakaa leivän ja ”Sinun puolestasi vuodatettu”, kun hän jakaa viinin.

Leipä on yleensä pieni pyöreä ehtoollisleipä eli öylätti. Viinissä on alkoholia tai se on alkoholitonta. Joskus ehtoollisleipä kastetaan viiniin, joskus ehtoollisvieras voi halutessaan juoda viinin ehtoollismaljasta.
Messun lopussa ehtoollisella olleet lähetetään maailmaan. Jumalanpalveluksessa jaettu leipä rohkaisee meitä jakamaan leivän myös maailmassa.

Ehtoollinen on sakramentti

Ehtoollinen on sakramentti - pyhä toimitus. Ruotsin kirkossa ehtoollinen ja kaste ovat sakramentteja. 

Sakramentissa Jumalan sana yhdistyy havaittavaan tekoon. Sekä kaste että ehtoollinen ovat sakramentteja, koska lausutut sanat yhdistyvät johonkin hyvin konkreettiseen – kasteessa kasteveteen ja ehtoollisessa leipään ja viiniin.

Kaste ja ehtoollinen

Kaste tapahtuu vain kerran. Kasteen kautta kuulumme Kristuksen ja kirkon yhteyteen. Ehtoolliselle saamme tulla aina, kerta toisensa jälkeen. Ehtoollinen ylläpitää yhteyttämme Kristukseen. Ehtoollisella käynti ei siksi riipu uskostamme. Jokainen kastettu on aina tervetullut aterialle. Ihminen voi epäillä uskoaan, mutta ei kastettaan.

Se, jota ei ole kastettu, mutta joka haluaa kuitenkin jakaa ehtoollispöydän yhteyden, on aina tervetullut ehtoolliselle saamaan siunauksen.

Kaksi kertomusta ehtoollisesta

Kristina ja Johannes kertovat, mitä ehtoollinen heille merkitsee – mysteeri, muistohetki ja samalla hetken lepo. Ehtoollinen on myös yhteyden ja rakkauden symboli. Videot ovat kahden minuutin pituisia ja ruotsiksi.

Om nattvarden – Kristina kertoo ehtoollisesta

Filmi on parin minuutin mittainen ja ruotsiksi.

Om nattvarden – Johannes  kertoo ehtoollisesta

Filmi on parin minuutin mittainen ja ruotsiksi.

Teologiska pohdintaa ehtoollisesta

”Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu. Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.” Sanat jäävät mieleen, kun hän menee takaisin paikalleen penkkiin. Viinin maku viipyy suussa ja hän näkee ihmisiä ympärillään. Jotkut vaikuttavat olevan täysin omissa maailmoissaan. He ovat hiljaa ja rukoilevat. Toiset tervehtivät iloisesti toisiaan. Hymyilevät ystävällisesti ja avoimesti. Lapset juoksevat takaisin paikoilleen. Kirkon seinät ja musiikki ympäröivät heitä. Ilmavirta saa sytytetyt kynttilät lepattamaan. Sanat ”sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu” toistuvat koko ajan. Tämä on oma maailmansa pienoiskoossa. Ajassa ja tilassa, tässä ja nyt. Samanaikaisesti tässä on läsnä koko maailma, koko luomakunta, kaikki inhimillinen.

Hänen mieleensä palautuvat äsken lauletun virren säkeet: ”Poistuu murhe muukalaisuuden. On aika riemun, aika yhteyden. Soi halki ajan laulu loputon: Herra itse keskellämme on. Herra itse keskellämme on.” (Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 396, säkeistö 2)

Vietämme messua sekä sunnuntaisin että arkena

Ehtoollinen on yksi kirkon sakramenteista. Messua vietetään kirkoissa joka viikko: sunnuntaisin ja arkisin. Messut ovat erilaisia, mutta näissä jumalanpalveluksissa vietetään aina ehtoollista. Sitä sana messu tarkoittaa.

Messut voivat olla suuria ja juhlallisia päämessuja täysissä tuomiokirkoissa tai yksinkertaisia viikkomessuja pienissä maalaiskirkoissa.

Joskus ehtoollisen leivän ja viinin ottaa vastaan suuri joukko ihmisiä eri puolilla kirkkosalia. Muutamat polvistuvat alttarikaiteen ääreen ehtoollista vastaanottamaan. Sanat ”Sinun puolestasi annettu. Sinun puolestasi vuodatettu.” toistuvat ehtoollista jaettaessa.

Leipä on yleensä pieni pyöreä ehtoollisleipä eli öylätti. Viinissä on alkoholia tai se voi olla alkoholitonta. Joskus ehtoollisleipä kastetaan viiniin, joskus ehtoollisvieras voi halutessaan juoda viinin ehtoollismaljasta. Se, jota ei ole vielä kastettu tai jostakin muusta syystä ei halua ottaa vastaan leipää ja viiniä, voi laittaa kätensä olkapäänsä päälle ja saada siunauksen. Näin hänkin voi jakaa ehtoollisyhteyden.

En präst håller fram nattvardskalken och en person doppar sin oblat.
Foto: Kristin Lidell /Ikon

Sana ehtoollinen pohjautuu Jeesuksen viimeiseen ateriaan. Viimeisenä iltana ennen kiinniottamistaan Jeesus kokosi oppilaansa ja ystävänsä viettämään juutalaista pääsiäisateriaa. Juutalaiset viettävät tätä ateriaa joka pääsiäinen Israelin kansan Egyptin sorrosta ja orjuudesta vapautumisen muistoksi. Siksi juutalaisilla ja kristityillä on läheinen sisarusyhteys. Me jaamme saman kertomuksen – kertomuksen vapautuksesta.

Kun Jeesus sinä iltana otti leivän ja viinin, hän sanoi, että ne ovat hänen ruumiinsa ja verensä. Hän sanoi, että oppilaiden tulisi viettää tätä ateriaa jatkossakin yhteydessä häneen ja toinen toisiinsa. Siksi joka mesussa pappi lukee sanat, joita kutsutaan ehtoollisen asetussanoiksi: ”Sinä yönä, jona hänet kavallettiin, hän otti leivän, siunasi, mursi sen, antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää. Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti maljan, kiitti, antoi sen opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”

Kaikki on kutsuttu ehtoolliselle

Viimeiselle aterialleen Jeesus oli koonnut ympärilleen erilaisia ihmisiä. Joillakin oli läheinen ja itsestään selvä yhteys Jeesukseen. Toiset epäröivät uskoako Jeesukseen vai ei. Mukana oli pelokkaita ja epävarmoja ihmisiä. 

Muutamat heistä olisivat pian valmiita pettämään ja kieltämään Jeesuksen. Jokainen heistä kuitenkin kaipasi tulla rakastetuksi, halusi saada olla osa jotain suurempaa ja olla mukana. Kaipaus, joka ylettyisi paljon pidemmälle kuin mitä he koskaan pystyivät aavistamaan. He olivat siellä ja Jeesus piti heitä ystävinään.

Kukaan ei kysy ehtoollisvieraalta millainen hänen uskonsa on. Olemme ehtoollisella yhdessä, kullakin omat kokemuksensa, elämän säröt, mutta myös ilonaiheita. Ne ovat muokanneet meidät sellaisiksi kuin olemme. Ehtoollisella epäilevä ihminen on hänen rinnallaan, jolla syvä luottamus Jumalaan ja joka on käynyt ehtoollisella koko elämänsä ajan. Kasteen kautta me olemme kutsuttuja ja meillä kaikilla on paikkamme saman pöydän ääressä. Olemme ehtoollispöydässä kukin omien kaipauksiemme ja oman elämämme kanssa. Samalla tavalla kokoontuivat yhteen myös Jeesuksen ensimmäiset oppilaat. Ja näin ovat kristityt tulleet kautta aikojen ehtoollispöydän ääreen. Jeesuksen viimeisellä aterialla antama lupaus pätee vielä tänäänkin: ”Sinun puolestasi annettu. Sinun puolestasi vuodatettu.”

Ateria on sekä arkipäiväinen että mysteeri

Ruokailu ja ateriayhteys kuuluvat arkeemme. Ruuasta saamme elintärkeää ravintoa, mutta ruokailu luo myös yhteyttä. Kun menemme kyläilemään, meille tarjotaan usein jonkinlainen ateria. Leivän jakaminen luo yhteyttä. Toinen ehtoollista kuvaava sana on kommuunio, mikä tarkoittaa juuri yhteyttä. 

Ennen kuin jumalapalveluksessa otamme vastaan leivän ja viinin, voimme toivottaa toisillemme ”Jumalan rauhaa”. Se on rauhan ja sovituksen merkki. Jumalan rauhan toivottaminen ei ole pelkästään merkki meille, jotka olemme juuri silloin samassa kirkkotilassa. Se on rauhan ja sovituksen merkki koko ihmiskunnalle.

Jumala on ymmärryksemme tuolla puolen. Emme pysty sanoin ilmaisemaan kaikkea sitä, mitä Jumala on. Voimme oppia tuntemaan Jumalan pelkästään kaiken maanpäällisen ja inhimillisen kautta. Siksi kristillinen usko perustuu sille, että Jumala tuli ihmiseksi, jotta Jumala saisi uudelleen yhteyden meihin ihmisiin. Jeesus syntyy tähän maailmaan ja kulkee täällä keskellämme. Kun hän joutuu luopumaan ystävistään, hän antaa lupauksen ateriasta, jossa voimme kohdata hänet leivässä ja viinissä. Ne ovat Kristuksen ruumis ja veri.

Onko mitään maallisempaa ja inhimillisempää kuin ruumis ja veri? Näin lähelle meitä Jumala tulee Jeesuksessa. Näin lähellä me olemme Jeesusta, joka syntyy, elää, kuolee ja nousee ylös kuolleista. Leipään kiteytyy kaikki inhimillinen elämä, jonka Jeesus jakaa kanssamme ja sovittaa se. Viinissä me voimme maistaa sitä taivaan valtakuntaa, johon me syvällä sisimmässämme kuulumme. Kaikki tämä on läsnä leivässä, jonka saamme käteemme ja viinissä, jonka pisarat me tunnemme huulillamme. Syntymä ja elämä, kuolema ja ylösnousemus. Mysteeri jatkuu pidemmälle kuin ymmärrämme. Se ei kuitenkaan ole vain harvojen salaisuus. Ehtoollisessa saatamme aavistaa olemassaolon syvimmän olemuksen:

”Olet ihminen maan päällä. Sinä rakastat, elät, taistelet ja kuulut Jumalalle, joka rakastaa sinua, taistelee kanssasi ja vapauttaa sinut.”

Voimme vain ojentaa kätemme ja ottaa vastaan Jumalan armoon luottaen.

Leipä ja ihmiskunta

Sana messu tarkoittaa lähettämistä. Leipä, jonka jaamme jumalanpalveluksessa, lähettää meidät konkreettisesti jakamaan leipää maan päällä – maailmassa, jossa kaikki elämme. Maapallo on riippuvainen meistä. Ilmastomuutoksen uhka, pandemia, joka voi sulkea kokonaisen maailman ja maailmantalouden käänteet vaikuttavat yksittäisiin ihmisiin. Ehtoollisessa me kiitämme ja rukoilemme seuraavin sanoin ”yksi leipä ja yksi ihmiskunta”.

Tie kuolemasta elämään

Ehtoollisyhteys jatkuu ajan rajan yli. Monissa kirkoissa on puoliympyrän muotoinen alttarikaide. Sitä ei aina käytetä ehtoollisen jaossa, mutta sen muoto kertoo, että alttarikaiteen toinen puolisko jatkuu ajan ja tilan yli. Ehtoollinen on yhteyttä myös niiden kanssa, jotka ovat siirtyneet taivaalliseen juhlaan ennen meitä. Jokainen ehtoollisjumalanpalvelus on maanpäällinen juhla ennen taivaallista juhlaa, joka odottaa meitä tämän elämän tuolla puolen. Siinä juhlassa juhlitaan sitä, että kaikki lyödyt, nälkäiset ja sorretut ovat päässeet jaloilleen ja he ovat saaneet osakseen Jumalan hyvityksen. Messu on juhla, joka lähettää meidät rakentamaan oikeudenmukaisempaa maailmaa. Messusta saamme mukaamme rohkeuden eväspaketin. 

Tre personer knäböjer framför altaret i Domkyrka i Göteborg.
Foto: Kristin Lidell /Ikon

Ehtoollinen on kiitollisuuden ateria, jossa saamme sekä jakaa että juhlia elämää kiitollisina kaikesta hyvästä, mitä se on meille antanut. Toinen ehtoollista tarkoittava sana on eukaristia, kiitosateria.

Vietämme toivon ja vapautuksen ateriaa kiitollisin mielin. Ehtoollisessa juhlimme sitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on avannut meille tien kuolemasta elämään. Yksinkertaisella aterialla, viinin ja leivän kera, aavistamme rauhan, luomme solidaarisuutta ja yhteyttä. Vietämme rakkauden juhlaa, jossa taivaallinen yltäkylläisyys on läsnä. Tässä pöydässä Jumalamme on yksi meistä.

Lisää ehtoollisesta ruotsiksi piispainkirjeessä Fira nattvard.