Teologiska pohdintaa ehtoollisesta
”Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu. Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.” Sanat jäävät mieleen, kun hän menee takaisin paikalleen penkkiin. Viinin maku viipyy suussa ja hän näkee ihmisiä ympärillään. Jotkut vaikuttavat olevan täysin omissa maailmoissaan. He ovat hiljaa ja rukoilevat. Toiset tervehtivät iloisesti toisiaan. Hymyilevät ystävällisesti ja avoimesti. Lapset juoksevat takaisin paikoilleen. Kirkon seinät ja musiikki ympäröivät heitä. Ilmavirta saa sytytetyt kynttilät lepattamaan. Sanat ”sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu” toistuvat koko ajan. Tämä on oma maailmansa pienoiskoossa. Ajassa ja tilassa, tässä ja nyt. Samanaikaisesti tässä on läsnä koko maailma, koko luomakunta, kaikki inhimillinen.
Hänen mieleensä palautuvat äsken lauletun virren säkeet: ”Poistuu murhe muukalaisuuden. On aika riemun, aika yhteyden. Soi halki ajan laulu loputon: Herra itse keskellämme on. Herra itse keskellämme on.” (Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 396, säkeistö 2)
Vietämme messua sekä sunnuntaisin että arkena
Ehtoollinen on yksi kirkon sakramenteista. Messua vietetään kirkoissa joka viikko: sunnuntaisin ja arkisin. Messut ovat erilaisia, mutta näissä jumalanpalveluksissa vietetään aina ehtoollista. Sitä sana messu tarkoittaa.
Messut voivat olla suuria ja juhlallisia päämessuja täysissä tuomiokirkoissa tai yksinkertaisia viikkomessuja pienissä maalaiskirkoissa.
Joskus ehtoollisen leivän ja viinin ottaa vastaan suuri joukko ihmisiä eri puolilla kirkkosalia. Muutamat polvistuvat alttarikaiteen ääreen ehtoollista vastaanottamaan. Sanat ”Sinun puolestasi annettu. Sinun puolestasi vuodatettu.” toistuvat ehtoollista jaettaessa.
Leipä on yleensä pieni pyöreä ehtoollisleipä eli öylätti. Viinissä on alkoholia tai se voi olla alkoholitonta. Joskus ehtoollisleipä kastetaan viiniin, joskus ehtoollisvieras voi halutessaan juoda viinin ehtoollismaljasta. Se, jota ei ole vielä kastettu tai jostakin muusta syystä ei halua ottaa vastaan leipää ja viiniä, voi laittaa kätensä olkapäänsä päälle ja saada siunauksen. Näin hänkin voi jakaa ehtoollisyhteyden.
Sana ehtoollinen pohjautuu Jeesuksen viimeiseen ateriaan. Viimeisenä iltana ennen kiinniottamistaan Jeesus kokosi oppilaansa ja ystävänsä viettämään juutalaista pääsiäisateriaa. Juutalaiset viettävät tätä ateriaa joka pääsiäinen Israelin kansan Egyptin sorrosta ja orjuudesta vapautumisen muistoksi. Siksi juutalaisilla ja kristityillä on läheinen sisarusyhteys. Me jaamme saman kertomuksen – kertomuksen vapautuksesta.
Kun Jeesus sinä iltana otti leivän ja viinin, hän sanoi, että ne ovat hänen ruumiinsa ja verensä. Hän sanoi, että oppilaiden tulisi viettää tätä ateriaa jatkossakin yhteydessä häneen ja toinen toisiinsa. Siksi joka messussa pappi lukee sanat, joita kutsutaan ehtoollisen asetussanoiksi: ”Sinä yönä, jona hänet kavallettiin, hän otti leivän, siunasi, mursi sen, antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää. Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti maljan, kiitti, antoi sen opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
Kaikki on kutsuttu ehtoolliselle
Viimeiselle aterialleen Jeesus oli koonnut ympärilleen erilaisia ihmisiä. Joillakin oli läheinen ja itsestään selvä yhteys Jeesukseen. Toiset epäröivät uskoako Jeesukseen vai ei. Mukana oli pelokkaita ja epävarmoja ihmisiä.
Muutamat heistä olisivat pian valmiita pettämään ja kieltämään Jeesuksen. Jokainen heistä kuitenkin kaipasi tulla rakastetuksi, halusi saada olla osa jotain suurempaa ja olla mukana. Kaipaus, joka ylettyisi paljon pidemmälle kuin mitä he koskaan pystyivät aavistamaan. He olivat siellä ja Jeesus piti heitä ystävinään.
Kukaan ei kysy ehtoollisvieraalta millainen hänen uskonsa on. Olemme ehtoollisella yhdessä, kullakin omat kokemuksensa, elämän säröt, mutta myös ilonaiheita. Ne ovat muokanneet meidät sellaisiksi kuin olemme. Ehtoollisella epäilevä ihminen on hänen rinnallaan, jolla syvä luottamus Jumalaan ja joka on käynyt ehtoollisella koko elämänsä ajan. Kasteen kautta me olemme kutsuttuja ja meillä kaikilla on paikkamme saman pöydän ääressä. Olemme ehtoollispöydässä kukin omien kaipauksiemme ja oman elämämme kanssa. Samalla tavalla kokoontuivat yhteen myös Jeesuksen ensimmäiset oppilaat. Ja näin ovat kristityt tulleet kautta aikojen ehtoollispöydän ääreen. Jeesuksen viimeisellä aterialla antama lupaus pätee vielä tänäänkin: ”Sinun puolestasi annettu. Sinun puolestasi vuodatettu.”
Ateria on sekä arkipäiväinen että mysteeri
Ruokailu ja ateriayhteys kuuluvat arkeemme. Ruuasta saamme elintärkeää ravintoa, mutta ruokailu luo myös yhteyttä. Kun menemme kyläilemään, meille tarjotaan usein jonkinlainen ateria. Leivän jakaminen luo yhteyttä. Toinen ehtoollista kuvaava sana on kommuunio, mikä tarkoittaa juuri yhteyttä.
Ennen kuin jumalapalveluksessa otamme vastaan leivän ja viinin, voimme toivottaa toisillemme ”Jumalan rauhaa”. Se on rauhan ja sovituksen merkki. Jumalan rauhan toivottaminen ei ole pelkästään merkki meille, jotka olemme juuri silloin samassa kirkkotilassa. Se on rauhan ja sovituksen merkki koko ihmiskunnalle.
Jumala on ymmärryksemme tuolla puolen. Emme pysty sanoin ilmaisemaan kaikkea sitä, mitä Jumala on. Voimme oppia tuntemaan Jumalan pelkästään kaiken maanpäällisen ja inhimillisen kautta. Siksi kristillinen usko perustuu sille, että Jumala tuli ihmiseksi, jotta Jumala saisi uudelleen yhteyden meihin ihmisiin. Jeesus syntyy tähän maailmaan ja kulkee täällä keskellämme. Kun hän joutuu luopumaan ystävistään, hän antaa lupauksen ateriasta, jossa voimme kohdata hänet leivässä ja viinissä. Ne ovat Kristuksen ruumis ja veri.
Onko mitään maallisempaa ja inhimillisempää kuin ruumis ja veri? Näin lähelle meitä Jumala tulee Jeesuksessa. Näin lähellä me olemme Jeesusta, joka syntyy, elää, kuolee ja nousee ylös kuolleista. Leipään kiteytyy kaikki inhimillinen elämä, jonka Jeesus jakaa kanssamme ja sovittaa se. Viinissä me voimme maistaa sitä taivaan valtakuntaa, johon me syvällä sisimmässämme kuulumme. Kaikki tämä on läsnä leivässä, jonka saamme käteemme ja viinissä, jonka pisarat me tunnemme huulillamme. Syntymä ja elämä, kuolema ja ylösnousemus. Mysteeri jatkuu pidemmälle kuin ymmärrämme. Se ei kuitenkaan ole vain harvojen salaisuus. Ehtoollisessa saatamme aavistaa olemassaolon syvimmän olemuksen:
”Olet ihminen maan päällä. Sinä rakastat, elät, taistelet ja kuulut Jumalalle, joka rakastaa sinua, taistelee kanssasi ja vapauttaa sinut.”
Voimme vain ojentaa kätemme ja ottaa vastaan Jumalan armoon luottaen.
Leipä ja ihmiskunta
Sana messu tarkoittaa lähettämistä. Leipä, jonka jaamme jumalanpalveluksessa, lähettää meidät konkreettisesti jakamaan leipää maan päällä – maailmassa, jossa kaikki elämme. Maapallo on riippuvainen meistä. Ilmastomuutoksen uhka, pandemia, joka voi sulkea kokonaisen maailman ja maailmantalouden käänteet vaikuttavat yksittäisiin ihmisiin. Ehtoollisessa me kiitämme ja rukoilemme seuraavin sanoin ”yksi leipä ja yksi ihmiskunta”.
