Other languages with Google Translate

Use Google to automatically translate this website. We take no responsibility for the accuracy of the translation.

Prata med oss

Näin tuet surevaa lasta

Onko lähipiirissäsi lapsi, joka on menettänyt äidin, isän, siskon tai veljen? Voi olla vaikea tietää kuinka puhua surusta lapsen kanssa. Puhu suoraan, sano niin kuin asia on. Lähde liikkeelle lapsen omista kysymyksistä. Siinä muutamia vihjeitä Hanna Wejrydiltä, joka toimii sairaalakirkon pappina Uppsalan Akateemisessa sairaalassa.

Joka vuosi Ruotsissa noin 3500 alaikäistä lasta menettää toisen vanhemmistaan ja 600–700 lasta siskon tai veljen. Hanna Wejryd kohtaa vanhempansa tai sisaruksensa menettäneitä lapsia ja nuoria tukiryhmissä.

 
MITEN LAPSEN SURU ILMENEE?

Toiset suuttuvat helposti, pinna on kireällä. Toisilla on keskittymisvaikeuksia koulussa tai he riitaantuvat helposti. Jotkut saavat fyysisiä oireita, kuten vastakipua ja päänsärkyä. Toiset takertuvat elossa olevaan vanhempaan. Mutta jotkut lapsista eivät reagoi juuri lainkaan. Lapsen surusta sanotaan, että se on raidallinen, koska lapsi suru saattaa vaihdella joskus nopeatempoisestikin lapsen elämässä. Välillä lapset ovat surullisia, välillä iloisia ja leikkivät täyttä päätä. Tällainen hengissä pysymisstrategia auttaa selviytymään, kun katastrofi on tapahtunut.

MITEN LAPSEN KANSSA PUHUTAAN KUOLEMASTA?

Lapset ovat erilaisia ja selviytyvät eri tavoin iästä ja kypsyystasosta riippuen. Nuoremmat lapset kyselevät usein asioista saadakseen sellaista tietoa, jota he ovat kypsiä vastaanottamaan.

Lähde liikkeelle lapsen kysymyksistä, puhu ymmärrettävästi heidän kielellään ja tasollaan. Kerro miksi henkilö kuoli, mutta älä kerro enempää kuin mitä lapsi kysyy. Usein riittää, kun asiasta saa kuulla vähän. Lapsi kysyy lisää, kun hän on siihen valmis. Aikuisille kuolema on usein niin pelottava ja kauhea asia, että saatamme tuntea melkein hukkuvamme omaan tunnemylläkkäämme. Mutta lapsille kuolemasta puhuminen ei ole yhtä vaikeaa. Koska lapset eivät ymmärrä mitä se heille merkitsee, eivätkä he ole vielä oppineet mistä on sopivaa puhua, mistä ei.

ONKO HYVÄ OLLA KERTOMATTA VAIKEISTA TAPAHTUMISTA?

Lapsen suojelemiseksi ei ole koskaan hyvä valehdella. Se on lapsen laiminlyöntiä, jota on jatkossa vaikea selvittää. Vaikka kuolemaan liittyy psyykkinen sairaus tai itsemurha, on kuitenkin hyvä sanoa niin kuin asia on menemättä liikaa yksityiskohtiin. Lapsi pystyy kuulemaan totuuden. Jos tietoa aletaan salata, voikin olla vaikeaa ratkaista, milloin siitä kertominen on sopivaa. Sellaista päivää ei koskaan tule.

ONKO JOTAKIN mitä pitää VÄLTTÄÄ?

Älä jätä lasta tilanteen ja tapahtumien ulkopuolelle, vaikka haluaisit sillä suojella lasta. Se ei ole lapsen etu, ja hän saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Lapset, jotka saavat olla mukana ja esimerkiksi maata kuolevan äitinsä vieressä, ovat paljon tasapainoisempia kuin ne lapset, jotka eivät saaneet tulla sairaalaan.

 
MITEN LOHDUTTAA LÄHIOMAISEN MENETTÄNYTTÄ LASTA?

Toiset lapset sanovat, ettei mikään auta. Ymmärrettävää on, ettei mikään hävitä tuskaa. Surun keskellä asioiden tekeminen voi silti tuntua hyvältä: esimerkiksi istuminen isoäidin polvella. Jos viha puskee päälle, voi trampoliinilla hyppely helpottaa ja purkaa sisällään kuohuvaa tunnemylläkkää. Toiset tuntevat syvää yksinäisyyttä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää tavata toisia samassa tilanteessa olevia.

Surun keskellä voi tehdä hyvää palata arjen rutiineihin kuten esikouluun ja kouluun, missä kaikki on ennallaan. Samalla täytyy kuunnella sisintään. Itsensä pakottaminen arkimenoon liian aikaisin ei ole hyväksi.

MITEN AIKUINEN VOI AUTTAA LASTA PUHUMAAN VAIKEISTA ASIOISTA?

Anna kuolleen henkilön olla läsnä puhumalla häneen liittyvistä positiivisista ja negatiivisista muistoista. Kaunistelu vääristää totuuden. Käy tervehtimässä sukulaisia, jotka mahdollisesti tietävät kuolleesta henkilöstä enemmän. Sellaisia asioita, joista lapsi ei ole tietoinen. Käy vanhemman lapsuuden maisemissa, joissa hän varttui aikuiseksi. Jos puhuminen tekee liian kipeää, vierailu kuolleen kotiseudulla elävöittää muistot.

Juuri kuolemantapauksen jälkeen aikuiset kyselevät usein lapselta hänen vointiaan. Jonkin ajan kuluttua kysymykset lakkaavat. Älä lopeta kysymästä, vaan jatka keskustelua kuolleesta henkilöstä lapsen asettamien kysymysten rajoissa.

MITEN HALLITSET OMAN SURUSI LAPSEN EDESSÄ?

On tärkeää näyttää surunsa ja heikkoutensa. Se on viesti lapselle, että myös hänellä on lupa olla surullinen. Aikuisena täytyy kantaa vastuuta: Kerro miksi itket, pyydä apua ja ota sitä vastaan. Selitä lapselle, että ”juuri nyt olen niin surullinen, että isoäiti tulee hakemaan sinut kaksi kertaa viikossa”. Älä laiminlyö omaa suruasi. Ottamalla oman surusi vakavasti, olet samalla esimerkki lapselle. Liity tukiryhmään tai juttele ystävien kanssa.

MILLOIN SURU LAKKAA?

Suru ei lakkaa koskaan. Ei kannata edes toivoa, että suru häipyisi kokonaan. Suru jättää jälkeensä suuren tyhjyyden, joka on kuitenkin tärkeä osaa elämää. Lapset ja aikuiset voivat oppia tulemaan sinuiksi surunsa kanssa. Ensimmäinen vuosi menetyksen jälkeen on todella vaikea, koska edessäpäin odottavat syntymäpäivät ja muut juhlapäivät. Ajan myötä surun luonne muuttuu. Jotkut asiat helpottuvat, toiset voivat jopa vaikeutua. Suru voi voimistua esimerkiksi ensimmäisen lapsen syntymän yhteydessä, jolloin saattaa toivoa, että myös vanhempi olisi ollut läsnä. Joskus voi olla helpompaa kertoa kipeä asia vieraalle ihmiselle kuin lähiomaiselle. Lapset ja nuoret haluavat usein suojella rakkaimpiaan.

MITEN VOITTE AUTTAA LÄHIOMAISEN MENETTÄNYTTÄ LASTA?

Voimme olla läsnä ja kuunnella. Kun jaksamme kuunnella lapsen pahaa oloa, vahvistamme häntä ja saamme hänet tuntemaan, että hänellä on oikeus juuri sellaisiin tunteisiin. Se antaa toivoa.

MITÄ APUVÄLINEITÄ VOIT SUOSITELLA?

Kirjastosta löytyy lasten- ja nuortenkirjoja, joiden teemana on suru. Haudalla käynti ja haudan kaunistaminen voi olla sopiva rituaali, jonka avulla lapsi voi osoittaa huolenpitoa. Katselkaa yhdessä valokuvia ja keskustelkaa niistä.

 
KUKA VOI LIITTYÄ TUKIRYHMÄÄN?

Ryhmä on avoin kaikille uskosta tai elämänkatsomuksesta riippumatta. Se on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kokeneet surua ja menetystä. Ryhmässä on mahdollisuus tavata toisia ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia.

  
NÄIN TUET SUREVAA LASTA

  • Kuuntele lapsen ajatuksia ja mitä lapsi kertoo. Anna lapsen kysellä ja vastaa niin rehellisesti kuin voit. Vastaa vain asetettuun kysymykseen, älä selitä sen enempää tai vähempää. Älä pelkää kertoa, jos et tiedä. Yrittäkää löytää vastaukset kysymyksiin yhdessä.
  • Luo vakautta. Auta lasta rakentamaan turvalliset puitteet arkielämään uusilla rutiineilla, rituaaleilla ja perinteillä. 
  • Uskalla kysyä. Kun kuulet miten lapsi ajattelee, voit aikuisena auttaa häntä ymmärtämään ja pukemaan kokemuksensa sanoiksi. Näin selviävät myös väärinkäsitykset.
  • Itku voi pelottaa. Lapselle pitää selittää miksi ihmiset itkevät. Se ei ole vaarallista.   

MITÄ PITÄÄ VÄLTTÄÄ?

  • On virhe luulla, että lapset ja nuoret eivät sure, vain siksi että suru ei aina näy päällepäin. Hyväksy lapsen paha olo, älä kyseenalaisteta hänen surun ilmauksiaan.
  • Vältä sanomasta, että ymmärrät miltä lapsesta tuntuu. Surun kohdanneet lapset haluavat mieluummin kuulla, että lähipiirikin kertoo olevansa surullinen.
  • Älä sano, että kuollut on nukkunut pois. Pienet lapset voivat ymmärtää sen täysin väärin.        

TIETOA SAIRAALAKIRKOSTA

  • Sairaalakirkko on vapaakirkkojen ja Ruotsin kirkon välinen ekumeeninen yhteistyö.
  • Sairaalakirkko vastaa hengellisestä hoidosta sairaaloissa. Se välittää tarpeen vaatiessa yhteyksiä myös  toisien uskontojen edustajiin.
  • Sairaalakirkon henkilökunta ei kuulu sairaalan henkilökuntaan, vaan he ovat paikallisen seurakunnan työntekijöitä. 
  • Sairaalakirkkoja on yli 70 paikkakunnalla Ruotsissa.
  • Tukiryhmät ovat vähän erilaisia eri paikoissa maata. Uppsalassa ne on jaettu ikäryhmiin. Yhden ryhmän muodostavat 1-9 luokkaa käyvät lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa. Yli viisivuotiaat voivat osallistua ryhmään ja muuhun toimintaan kykynsä ja ikänsä mukaan, jos vanhempi osallistuu samanaikaisesti aikuisten ryhmään.