Rakkauskirje

Sitten alkoi tulla kirjeitä ja viestejä, ei säännöllisesti, mutta yhteensä niitä kertyi suuri määrä ihmiselämän kuluessa. Kirjeet käsittelivät usein arkisia asioita, mutta myös vaikeita elämänvalintoja ja kysymyksiä siitä, kuka minä olen. Joskus kirjeet olivat vihaisia ja vakavia huudahduksia isoin kirjaimin. Sen jälkeen saattoi tulla lyhyempi tai pidempi hiljaisuus, mutta aina jompikumpi otti yhteyttä uudelleen.

Vasta toisen kuoltua, toinen ymmärsi: kaikki erilaiset pienet viestit olivatkin olleet rakkauskirjeitä. Suhde oli syntynyt kuin huomaamatta. Yksinkertaisissa ja aidoissa kirjoituksissa kasvoi rakkaus.

Tuntuu pahalta ajatella, että joskus menee koko elämä ennen kuin osaa nähdä jonkin asian isommassa mittakaavassa. On niin helppoa mennä tilaisuuden ohitse. Olisin voinut sanoa tai kirjoittaa joitakin rivejä kertoakseni, kuinka joku ja jokin on minulle tärkeä. Mutta olen säästänyt sanojani ja niin tilaisuus on mennyt sitten ohitse.

Raamattu on kuin kokoelma rakkauskirjeitä, joissa Jumala haluaa saada yhteyden meihin ihmisiin. Tietyt raamatunkappaleet kertovat myös monista erilaisista väärinymmärryksistä. Kaikki alkaa sillä, kuinka Jumala luo sanallansa maailman. Jouluevankeliumissa sana tulee lihaksi ja asettuu keskellemme, kun Jumala syntyy ihmiseksi keskellemme.

Pieni lapsi syntyy tallissa jossain kaukana, pieni erikoinen perhe on syntynyt. Tämä pieni lapsi liittyy koko maailmaan, mutta myös minuun. Kirkon hiljaisuudessa tai keittiöpöydän äärellä voin miettiä hetken - mikä on tärkeää ja mikä antaa minulle iloa? Joskus elämässä täytyy myös sanoa jotakin ääneen, ja pieni tekstiviesti voi merkitä paljon.

Jouluevankeliumin sanat luetaan vuosi toisensa jälkeen. Rivien välistä me voimme kuulla: ”... älä pelkää, olen nähnyt ja kuullut, tuon mukanani ilosanoman”.

Pieni lapsi nukkuu seimessä sinun omassa sydämessäsi. Uskallatko luottaa siihen, että joku on ajatellut sinua? Enkelit laulavat ja taivaan kaikki tähdet loistavat ja odottavat vastaustasi.

Anna Toivonen