Jeesus sanoi: Te olette maailman valo. Kaupunki ei voi pysyä piilossa, jos se on rakennettu vuorelle. Eikä lamppua sytytetä siksi, että se piilotettaisiin ruukun
alle. Se pannaan lampunjalkaan, ja siitä se loistaa kaikille huoneessa oleville. Antakaa tekin valonne loistaa, niin ihmiset näkevät teidän hyvät tekonne ja ylistävät taivaallista Isäänne. (Matteus 5:14–16, UT2020 mukaan)
Pian loistavat valot kaikkialla. Pyhäinpäiväviikonloppu aloittaa ajan, jolloin valaisemme pimeyden. Hautausmaat täyttyvät hautalyhtyjen valosta. Tämän jälkeen syttyy adventti- ja jouluvalaistus. Ehkä tänä adventtina meitä valaisevat steariinikynttilät sähkövalojen sijasta.
Mutta jeesus ei puhu steariinikynttilöistä, lampuista tai valosarjoista, vaan meistä ihmisistä. Valo tulee heistä, jotka tekevät hyviä tekoja. Me muistamme nyt niitä, jotka ovat edeltä menneet ja päässeet ikuisuuteen. Me muistelemme sukulaisia, ystäviä, pyhimyksiä ja muita esikuvia. Heidän valonsa loistaa meille. Heidän elämänsä ja tekonsa valaisevat arkeamme. He saavat meidät muistamaan kuinka ja miksi meidänkin on oltava hyviä ihmisiä.
Jeesus puhuu usein itsestään valona pimeydessä, muistutuksena Jumalan tavasta ajatella. Siellä missä Jumala on, siellä on elämä. Jumalan luona ei ole pimeyttä, vaan valoa.
Pyhäinpäivä muistuttaa pääsiäisestä, juhlasta jolloin kaikki kääntyi ylösalaisin. Kuolema muuttui ylösnousemukseksi, pimeys valoksi ja suru iloksi ja elämäksi.
Monet ovat menneet ennen meitä ikuisuuteen luottaen siihen, että he saavat kohdata ikuisen elämän. Jeesus avasi taivaan portin, näin valo ja elämä pääsevät pilkistämään kaikille, jotka elävät pimeydessä. Tästä valosta me elämme. Jeesus on ylösnoussut. Meitä kantaa joka päivä toivo - toivo elämästä elämän tuolla
puolen. Kerran se kääntyy. Mekin saamme nähdä Jumalan ilman varjoja ja pimeyden läsnäoloa.