Menin yksin kirkon etuosaan, katsoin kirkon kuorissa kirkkosalista katsottuna vasemmanpuoleista seinää ja hämmästyin: Lähes koko seinän täytti Tukholman suomalaisen kirkon alttaritaulu!
Taulussa Jeesus lentää ylös kalliohaudasta enkelin seuratessa tapahtumaa haudan oviaukossa, sotilaat ovat maassa pökertyneinä ja kolme naista lähestyy hautaa. Koko seinän täyttävä taulu oli aivan samanlainen kuin Tukholman suomalaisen kirkon alttaritaulu. Sen maalasi Lorens Gottman vuonna 1734 ranskalaisen Jean Andrén litografian pohjalta.
Rikkaan oltermannin lahjoitukset
Miten tämä oli mahdollista? Henrik Österman, Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoneuvoston varakas jäsen, oli kotoisin Taivassalosta. Hän kustansi aikanaan sekä ylösnousemusta kuvaavan alttaritaulun että myös urut entiseen syntymäkirkkoonsa.
Henrik Österman oli Tukholmassa nuottakalastajien oltermanni eli ammattikuntansa vanhin. Hänen varakkuudelleen on keksitty selityksiä. Kerrotaan, että hän oli nuotalla Tukholman Strömmenillä kalastaessaan osunut kosken pohjaan piilotettuun aarteeseen. Oli miten tahansa, rikkauksiaan Henrik Österman käytti uuden kotikirkkonsa kohentamiseksi ja kaunistamiseksi. Hän lahjoitti Suomalaiselle kirkolle vuonna 1767 sekä saarnatuolin että rakennutti kirkkoon sakastin. Saarnatuolin katoksen alasivussa on vuoden 1642 raamatunkäännöksen teksti: ”Me saarnamme ristinnaulitun Christuksen, joca meille on Jumalalda tehty viisaudexi ja wanhurscaudexi ja pyhydexi ja lunastuxexi.”
Maltillinen leijonavaakuna
Suomalaisessa kirkossa voi eri paikoista löytää vanhoja suomenkielisiä tekstejä. Suomalaisuudesta kertoo ennen kaikkea vaakunarivistö, joka koristaa kaksoislehtereiden alinta julkisivua. Suomen historialliset maakuntavaakunat ovat Kristofer Christmanin maalaamina koristaneet kirkkoa vuodesta 1734. Mielenkiintoisin on keskellä oleva leijonavaakuna. Se on ”maltillisempi” kuin nykyinen Suomen valtakunnanvaakuna. Suomalaisen kirkon vaakunassa leijona ei polje takatassuillaan idän symbolia, käyrää sapelia, vaan pitää sitä ”kiltisti” vasemmassa etutassussaan, tosin alas päin painettuna. Länttä symboloiva suora miekka oikeassa etutassussa on toki valmiina iskuun niin kuin Suomen virallisessa leijonavaakunassakin.
Kattokruunuja Inkerinmaalta
Riddarholmenin kirkossa olleen kattokruunun lisäksi kirkkosalia valaisevat kaksi suurempaa messinkistä kattokruunua. Kattokruunut olivat aikanaan valaisseet luterilaista kirkkoa Nevanlinnassa Inkerinmaalla, jonka Ruotsi oli valloittanut vuonna 1617. Venäläisten lähestyessä Nevanlinnaa tsaari Pietari Suuren johdolla vuonna 1702 osa kirkon kalleuksista onnistuttiin pelastamaan.
Lainaus Luhrin suvun lahjakirjasta.
Kalleuksiin kuuluivat mm. nämä kattokruunut. Ne pakattiin Freden-nimiseen laivaan, jonka osittain omisti tuolloin jo edesmennyt kauppias Conrad Zilliacks. Kalleuksien siirrosta vastasi Conrad Zilliacksin leski Anna, omaa sukua Luhr. Annan veli Henrik Luhr oli mukana arvoesineiden evakuoinnissa. Ne kuljetettiin Viipurin kautta Turkuun, jonne Henrik Luhr jäi asumaan. Vuonna 1710 hän muutti kattokruunut mukanaan Tukholmaan. Hän kuoli Tukholmassa vuonna 1719.
Suomalaisen kirkon kaksi suurta kattokruunua sekä suurin osa kirkon seiniä koristavista lampeteista ovat Luhrin suvun lahjoituksia. Vuonna 1733 tehdyssä luovutuskirjassa lukee: ”Rakkaudesta ja myötätunnosta tähän, tässä kaupungissa sijaitsevaan suomalaiseen kirkkoon”.
Yksi merkittävimmistä elementeistä kirkossa ovat Schwan-urut vuodelta 1790. Ne ovat vanhimmat alkuperäisellä paikallaan ja vielä toiminnassa olevat urut koko Tukholmassa. Kirkon uudemmat kuoriurut asennettiin, kun itse olin ollut vasta muutaman päivän kirkkoherranvirassa.
19. joulukuuta kirkon syntymäpäivä
Kirkko on käynyt läpi monet restauroinnit. Viimeksi - vain muutama vuosi sitten - laajennettiin alttarialuetta. Uusi, suunnittelemani päätyseinästä irrallaan oleva ehtoollisalttari mahdollistaa nyt nk. versus populum -käytännön. Siinä pappi, kun hän valmistaa ehtoollista, voi seistä koko ajan kasvot seurakuntaan päin.
Joulukuun 19. päivänä 2025 on kulunut tasan 300 vuotta siitä, kun Tukholman suomalainen kirkko vihittiin käyttöönsä. Monien vaikeiden vaiheiden jälkeen toivoisi, että seurakunta eheytyy noudattamaan profiililausettaan, josta seurakuntalehden nimi ”Elävät kivet” muistuttaa
(1. Piet. 2:4–5 UT2020 mukaan):
”Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi.”