Maud

Min far, en auktoritär pastor i en församling i norra Sverige. En man som alla i församlingen såg upp till, lyssnade på och som alltid hade råd och svar att ge till dem som tvivlade eller som stod inför stora livsfrågor.

Innehållet i sina predikningar var ofta hårda, dömande och skuldbeläggande. Himmel eller helvete.
Könsidentitet och äktenskapsbrott var frekventa ämnen.

Min mor dog när jag var sex år så jag växte upp ensam med min far och jag såg upp till honom lika mycket om inte mer. Han var den som visste allt i min värld.

En kväll när jag var 18 år och jag kom hem tidigare än beräknat från ett församlingsläger händer något som förändrar hela min värld. Där vid köksbordet satt min far med den blåvita kaffeservisen framdukad. Han var ensam men bordet var dukat för fem. Jag minns alla detaljer fast det är över femtio år sen. Min far var klädd i kvinnokläder, rött läppstift och rödmålade naglar.

Efter den händelsen blev min värld helt förvirrad och förvrängd. Min pappa som predikat så många gånger hur sjukt det var med som han sa ”förvrängda könsbilder”, man är man och kvinna är kvinna, hur skulle det annars se ut, menade han.

Idag är jag gammal och min far är död sedan lång tid.
Idag kan jag tycka synd om honom, han kände sig säkert så ensam i sina tankar.

Jag önskar alla människor att få leva som de är med vem de än älskar.

Maud

My father was an authoritarian pastor in a congregation in northern Sweden. A man everyone in the congregation looked up to, listened to. He always had answers and advice to give to those who had doubts or were facing major life decisions.

The content of his sermons was often strict, judgmental and full of accusations. Heaven or hell. Issues concerning gender and adultery were frequent were themes.

My mother died when I was six years old, so I grew up alone with my dad and looked up to him, maybe even more than I had my mom. In my world, he was the one who knew everything.

One evening when I am 18 years old and come home earlier than I had expected to from a church camp something happens that changes my whole world. I see my father sitting by the kitchen table, with the blue and white china all set out nicely. He was by himself, but the table was set for five. I can remember all the details even though it happened over fifty years ago. My father was dressed in women’s clothes, red lip stick and nail polish.

After this incident my world became all confused and distorted. My dad, who had so often preached about how sick “distorted gender roles” – as he called it – were. “A man is a man and a woman is a woman, how could it be otherwise?” he argued.
By now I’m old and my father is long dead.

Nowadays I can feel sorry for him. He must have felt so lonely with his thoughts.

I wish everyone could live as they are and with whomever they love.

Maud

Isäni oli arvovaltainen pastori eräässä pohjois Ruotsin seurakunnassa. Hän oli mies, jota kaikki kunnioittivat ja kuuntelivat ja jolla aina oli neuvoja ja vastauksia niille, jotka olivat epäilyksen vallassa tai joita elämän suuret kysymykset koettelivat.

Hänen saarnojensa sävy oli usein kova, tuomitseva ja syyllistävä. Taivas ja Helvetti. Homoseksuaalisuus ja aviorikkomukset olivat usein hänen saarnojensa aiheina.

Äitini kuoli, kun olin kuuden vanha, joten kasvoin yksin isäni kanssa ja ihailin häntä suuresti. Hän oli se joka tiesi kaiken maailmastani.

Eräänä iltana ollessani 18 vuoden ikäinen tulin kotiin odotettua aikaisemmin seurakunnan leiriltä. Tapahtui jotakin, joka muutti koko maailmankuvani.
Isä istui yksin keittiön pöydän ääressä sinivalkoinen kahviastiasto katettuna viidelle hengelle. Muistan kaikki yksityiskohdat vaikka tapahtumasta on yli 50 vuotta.
Isällä oli yllään naisten vaatteet ja hänen huulensa oli punatut ja kyntensä olivat punaiseksi lakatut.

Tapahtuman jälkeen maailmani meni sekaisin ja vääristyi. Minun isä, joka niin usein oli painottanut kuinka sairasta on ”vääristyneet sukupuoliroolit”. Mies olkoon mies ja nainen olkoon nainen, hän tapasi saarnata.

Nyt olen itse vanha ja isäni on kuollut aikoja sitten.
Ajattelen välillä isääni häntä säälien. Kuinka kovin yksin hän varmasti oli ajatuksineen.

Toivon että kaikki ihmiset voisivat elää sellaisina kuin ovat rakastaen ketä ikinä rakastavatkin.