Hautuusmaa oon ollu käytössä 1600-luvulta 1800-luvun lophuun saakka ja se oon ollu hautauspaikka nykymailman tornionlaaksolaisitten ja saamelaisitten kansanryhmitten esi-isile. Paikala oon saattanu olla erityinen merkitys sen perän ihmisille jo ennen 1600-lukua.
Pimeämpiki histooria kalvehtii kirkonmaata ja oon jättäny syviä jälkiä ja haavoja paikkakunnan asukhaishiin. Sielä oon ryöstetty monia hautoja.
Kesälä 1878 tuli Helsinkin ynivärsiteetistä yks lääketietheen stytäntti, joka kaivo ylös jäänöksiä Akamellan kirkonmaasta. Stytäntin nimi oli Edvard Pfaler ja se oli Muonionniskan entisen kirkkoherran poika. Kirjotettujen tietojen mukhaan sillon kaivethiin ylos vähinthäänsä 25 kalloa. Nämät kallot olit hyvin säilynheet ja tekstissä sanothaan, ette ihmiset sillä perälä oon suomalaisia ja osaksi saamelaisia. Ihmisjäänökset viethiin Suohmeen, Helsinkin ynivärsiteethiin, rotupiolookisia tuktkimuksia varten.
Uppsalan ynivärsiteetin vanhoissa anatomian kokoelimissa näyttää kans olheen kaks kalloa, jokka oon tulheet sinne vuona 1878 Muonionniskan (nykymailman Muonion) likelä olevalta kirkonmaalta. Nämät pääkallot tuleva isola varmuuela Pfalering kaivauksista Akamellassa. Valitettavasti ei vielä ole selvää millä mallin nämät oon päätynheet Uppsalhaan.
Ainuasthaan toinen kalloista oon löytyny kokoelmasta. Svenska Tornedalingars Riksförbund – Tornionlaaksolaiset (STR-T) oon jättäny Uppsalan ynivärsiteetile anomuksen tämän pääkallon takasi luovuttamisesta. Hiljemin oon kans yks Akamellasta peräsin olevista kalloista siiretty Helsinkin ynivärsiteetiltä Oulun ynivärsiteethiin.
Oon tärkeätä yrittää ymmärtää jäänöksitten kokoamisen historiikkistä taustaa. Meän häätyy saa’a tietoa minkälaisessa yhteiskunnalisessa ja tietheelisessä kontekstissa tämä oli maholista. Akamellan kirkonmaa ei ollu ainua kirkonmaa, jota ryöstethiin. Kaivamisia, hautojenryöstämisiä ja ihmisjäänöksitten kokoamista tapahtu monila kirkonmaila ja hautapaikoila rajaväylän varrela 1800-luvun ja varhaisen 1900-luvun aikana. Paikoissa
Ruottissa ja Suomessa. Pohjosen perän ihmisjäänökset herätit tietheelisissä piirissä innostusta ulkomaita myöten. Pääkalloja mitathiin ja käytethiin tietheelisissä tutkimuksissa. Hautojen ryöstämiset ja kaivamiset toimitethiin useasti rohki epäeettisellä ja loukkaavalla tavala.
Ruottissa luothiin kolme isoa anatoomista kokoelmaa; Tukholman Karolinska Instityytilä, Uppsalan ynivärsiteetilä ja Lundin ynivärsiteetilä. Samansorttisia kokoelmia karttu kans esimerkiksi Oslon ja Helsinkin ynivärsiteetilä ja monessa muussa maassa. Näihin anatoomishiin kokoelhmiin koothiin ihmisjäänöksiä, olletikki pääkalloja eri mailmanositten
eri kansanryhmistä. Anders Rezius oli anatomian professori Karolinska Instityytilä 1800-luvula ja kans johtava pääkallojen kokoaja Ruottissa ja pääkalloindexin keksijä. Pääkalloindexi oli mittausmalli, mikä jako ihmiset pitkäkalloshiin ja lyhykalloshiin ryhmhiin.
Anders Reziuksen kokoelmassa Karolinska instityytissä oon ollu yks kallo, joka oon lähtösin Muoniovaarasta, Akamellan kirkonmaan likeltä, mutta näyttää ette, tämä pääkallo oon menny hukhaan isossa tulipalossa 1890-luvula. Tämän kallon oli yks tohturi Salomon jättäny kokoelhmaan. Salomon teki yhteistyötä yhen enklantilaisen linnunmunankokoajan, John Wolleyn, kans. Wolley asu 1850-luvula muutampia vuosia Muonionvaarassa sen vuoksi, ette saatto koota linnunmunia. Säilytetyistä preivistä saattaa lukea ette Salomon haki sen perän hautuusmailta pääkalloja. Saattaa olla, ette tämä pääkallo, jonka Salomon jätti Anders Reziuksen kokoelhmaan, tuli Akamellan kirkonmaalta.
Tutkijoitten lisäksi oli kans Ruottin kirkon eustajia sekkaintunnu hauanryöstämishiin, niinku esimerkiksi Karesuanon ja myöhemin Pajalan kirkkoherra, Lars Levi Læstadius.
Se oon selvä, ette Akamella oon monele ihmiselle erityinen paikka. Hautuusmaasta oon olemassa paljon vanhoita muisteluksia, joita paikkakunnan ihmiset oon säilyttänheet ja levittänheet etheenpäin ja joita tutkijat ja matkamiehet, jokka oon olheet käymässä, oon panheet präntile. Samoten internetin webbisivut oon täynä nykymailman selityksiä paikasta. Monissa selitethään kummista ja tylyistä kokemuksista.
Kahenkymmenenkolmen ihmisen jäänökset, jokka kaivethiin ylös Akamellan kirkonmaalta vuona 1878, tuothiin takasi paikale elokuussa vuona 2024. Seremonian yhteyessä nämät jäänökset hauathiin uuesti hautuusmaale.
Anatoominen kokoelma:
Kokoelma ihmisjääntheitä, joita käytethiin tutkimukshiin. Lundissa, niinku kans muissa anatoomisissa instityytissä Ruottissa, käytethiin jäänöksiä esimerkiksi ko selostethiin erilaisuuksia eri ryhmitten välilä ja eri aikakausina.
Källa: Historiska museet.
Tietoruutu: Rotupiolookinen tutkimus
1800-luvula kehitty rotupiolooki ja sitä piethiin tietheenä. Rotupiolookian perusta oon teorii siitä, ette ihmiset saattaa jakkaa eri rothuin, joila oon erilaisia perinölisiä ominaisuuksia. Sitä freistathiin tietheen avula vahvistaa näitä teoriita. Rasistiset ja stereotyyppiset ennakkoluulot annoit leimaa rotupiolookialle. Nykymailman tietheet ei anna tukea rotupiolookialle. Hunteerathiin ette eri rotuja saattais kartottaa tutkimalla ja rejistreeraamalla ihmisten pään mittoja, ihon färiä, silmitten färiä ja tukan färiä. Näitten ruuhmilisten ominaisuuksitten lisäksi, meinasit rotupiolookit, ette kans sisäset ominaisuuet ja käytäntö perithiin ja ette nämät näky ihmisen ulkomuo’ossa.
Källa: Sveriges museum om förintelsen.