Piispa Susanne

Ennen piispanvihkimystään Susanne Rappman oli kirkkoherrana Mölndalin pastoraatissa Göteborgin hiippakunnassa. Sitä ennen Susanne oli mm ollut kirkkoherrana Värö-Stråvallan seurakunnassa ja komministerina Stensjön seurakunnassa. Hän on teologian tohtori ja on toiminut myös yliopistorehtorina Karlstadin yliopistossa sekä Bräcke Diakoni-keskuksessa.

Lue lisää piispan virasta ja piispan tehtävistä Ruotsin kirkon valtakunnallisella sivulla.

Piispa Susannen tunnuslause ja vaakuna

Piispa Susannen tunnuslause "Jumalallamme on haavat" on otettu Ylva Eggehornin runokokoelmasta Till en ny jord.

”Usko Jumalaan, joka jakaa ihmisen haavoittuvuuden, on yksi niitä asioita, jotka antavat minulle kaikkein eniten toivoa” sanoo Susanne Rappmann. ”Tunnuslause ´Jumalallamme on haavat´ on saanut inspiraationsa Ylva Eggehornin runosta No other God has wounds, ja se on tarkoituksella monimerkityksinen. Siihen mahtuu ajatus Jeesuksesta Kristuksesta, joka kantaa omiaan ja toisten haavoja. Myötätunnon ja sovituksen Jumala, joka ei ole vain merkitty ristillä, vaan myös ylösnoussut. Epäilevä opetuslapsi Tuomas tunnistaa Mestarinsa nähdessään ja koskettaessaan Jeesuksen haavoja. Runo No other God has wounds on Ylva Eggehornin runokokoelmassa Till en ny jord (1977), Stockholm: Bonniers.

Risti on kristinuskossa keskeinen ja se näkyy vaakunakilven keskellä. Kahdessa kilven ruudussa näkyy Göteborgin hiippakunnan vaakuna, joka esittää auringon säteiden kehystämää kolmiota, kolminaisuuden symbolia. Auringon säteet muistuttavat siitä, että kaikki elämä tulee Jumalasta. Kahdessa muussa ruudussa on vehnän tähkä, oma henkilökohtainen vaakunani. Se merkitsee ylösnousemusta ja uhmakasta toivoa. Se saa ravintonsa pääsiäisen vaiheista kuoleman kautta elämään ja Jeesuksen sanoista Johanneksen evankeliumissa 12:24: Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. – Kypsä tähkä liittyy läheisesti tunnuslauseeseeni. Yhdessä ne ilmaisevat tärkeän paradoksin; haavoittuvuus on Jumalan voima. Mutta vehnän tähkä vie ajatukset myös skoonelaiseen maanviljelysmaisemaan, missä olen kasvanut. Siellä opin kunnioittamaan elämää ja ihmettelemään vuodenaikojen vaihtelua”.

Vaakunan laatinut taiteilija on Henrik Dahlström, Riksarkivet, ja heraldikko Henrik Klackenberg, silloinen valtion heraldikko.

Kaapu ja hiippa on ommeltu  käytetyistä sinisestä ja valkoisesta kankaasta. Ne on ostettu hyväntekeväisyysmyyjäisistä Landskronassa ja ovat aikaisemmin toimineet pöytäliinoina ja verhoina. Valkoinen on juhlan väri, joka välittää toivoa ja iloa. Sininen väri piispanvaakunassa on mietiskelyn ja parannuksen väri, joka nähdään myös Marian symbolina. Kaapu on kirjailtu piispa Susanne Rappmannin tunnuslauseen ja vaakunan inspiroimana. Kirjailussa on sekä pystyssä olevia että maahan pudonneita tähkiä. Susannen rinnan päällä oleva kirjailu korsineen muodostaa sekä kala-symbolin että ristin. Hiippaa koristava valkoinen kangas on tietoisesti ommeltu nurja puoli ulospäin, osittain merkiksi siitä, että sisäpuoli tai tausta on näyttämisen arvoista ja kaunista, osittain siksi, että sekä taitelijan että Susannen mielestä kankaan nurja puoli oli kauniimpi. Kaavun on suunnitellut ja ommellut Katarina Ahl, Studio Ebba Gabrielle.