Tämä rakennus toimi suomalaisen seurakunnan kirkkona, ja sen saaminen omaan käyttöön nähdään usein uskonpuhdistuksen päätepisteenä Tukholmassa.
Oma seurakunta
Aiemmin Tukholmassa oli vain yksi seurakunta, johon kaikki kaupungin asukkaat kuuluivat. Nyt voitiin puhua olemassa olevasta suomalaisesta seurakunnasta, eikä enää Tukholman seurakunnan suomenkielisestä osastosta.
Tukholman Saksalainen kirkko (Tyska kyrkan) sijaitsee entisessä Pyhän Gertrudin kiltatalossa, joka oli alun perin suomalaisen seurakunnan käytössä. Vuonna 1607 suomalaiset joutuivat luopumaan rakennuksesta, kun saksalainen seurakunta otti sen haltuunsa.
Suomalaiset siirtyivät tämän jälkeen Riddarholmenin fransiskaanien entiseen luostarikirkkoon, joka tunnetaan nykyään nimellä Riddarholmskyrkan. Tämä kirkko toimi suomalaisen seurakunnan tilapäisenä kirkkona vuoteen 1719 asti, jolloin he saivat uuden oman kirkkorakennuksen.
Riddarholmenin nöyryytykset
Tämän yli sadan vuoden aikana suomalainen seurakunta sai kokea monia nöyryyttäviä vaiheita, kun se joutui jakamaan kirkon Riddarholmenin seurakunnan kanssa. Suomalaisten oli aloitettava jumalanpalveluksensa miltei aamuyöstä. Ruotsalaiset halusivat siivota ja tuulettaa kirkon ennen kuin he voisivat astua kirkkoon. Väitettiin, että kirkonpenkeistä löytyi suomalaisten jäljiltä purutupakkaa, leivänpaloja ja jopa syöpäläisiä. Tämä kertoi tietysti suomalaisten hygieenisistä oloista tuohon aikaan.
Tahdottiin myös välttyä kieliryhmien kohtaamisilta ja tappeluilta kirkonmäellä. Olen tavannut sanoa, että Suomi-Ruotsi -maaottelu sai alkunsa jo 1600-luvulla.
Kattokruunu valaisee yhä
Suomalaisen kirkon nykyisistä kattokruunuista yksi todistaa Riddarholmenin kirkossa 1600-luvulla koetuista nöyryytyksistä. Suomalaisille tehtiin selväksi, että elleivät he hankkineet kirkkoon omaa kattokruunua, heiltä evättäisiin muidenkin valaisimien käyttö. Suomalaiset hankkivat ammattikuntiensa avulla vaaditun kattokruunun vuonna 1682.
Nyt se valaisee suomalaista kirkkoa yhtenä kolmesta kattokruunusta. Sen paikka on lähinnä alttaria.
Kohti omaa kirkkoa
Kun suomalaisten oli pakko luopua Pyhän Henrikin kirkosta, nykyisestä Saksalaisesta kirkosta, seurakunnalle luvattiin Jaakobin kirkko, Oopperatalon ja Kungsträdgårdenin vierestä. Lupausta ei koskaan lunastettu. Jaakobin kirkossa tosin vietettiin vuonna 1992 Ruotsin ensimmäinen Tuomasmessu, joka kokosi yli 300 kävijää.
Vuonna 1665 kuningas Karl XI julkaisi leskikuningatar Hedvig Eleonoran allekirjoittaman kirjeen. Siinä suomalaiselle seurakunnalle luovutettiin Helgeandsholmenilta tontti, jonne rakennettaisiin kirkko. Tällä paikalla on tätä nykyä Ruotsin Valtiopäivätalo.
Kirkon piirsi Nikodemus Tessin vanhempi. Sen kaksonen, Fredrikin kirkko, sijaitsee Karlskronassa. Suunnitelmat ylittivät seurakunnan taloudelliset mahdollisuudet ja työ jäi kesken. Rahat ehtivät loppua jo ennen kuin perustus saatiin valmiiksi – vain paalut ehdittiin lyödä. Valtiopäivätalon alta löytyi 1970-luvulla paalutuksia, joiden arvellaan olevan suomalaisen kirkon perustuksia.
Suomen presidenttien vaakunat
Suomalainen seurakunta jatkoi siis edelleen elämäänsä vieraissa, kunnes se taas joutui väistymään hienompien tieltä. Hovi katsoi, että Riddarholmenin kirkko oli aivan liian arvokas vaatimattomalle suomalaiselle seurakunnalle. Siitä oli tullut kuninkaallisten hautakirkko. Gustav II Adolfin jälkeen sinne on haudattu suurin osa Ruotsin kuninkaallisista.
Kirkko on myös Serafimer-ritareiden vaakunakirkko. Sieltä löytyvät mm. kaikkien edesmenneitten Suomen tasavallan presidenttien vaakunat, jotka liitetään kokoelmiin aina heti presidentin kuoltua.