Olen sekoitus opeteltua ja perittyä ruotsinsuomalaisuutta. Olen keskellä kahta (tai useampaa) kulttuuria. Kulttuuri on mielenkiintoinen sana, jonka alkuperä on latinan sanassa ”viljellä”. Olen siis maaperä, jossa viljellään erilaisia tapoja elää.
Ruotsinsuomalaisuus tarkoittaa, että alkuperä on Suomessa, koti Ruotsissa sekä ymmärrys siitä, että näiden kahden sekoitus luo jotain omaa. Ruotsinsuomalainen elämä ja kulttuuri antavat tukevan maaperän perheelle, joka joskus fyysisesti lähti kotimaastaan, mutta ei koskaan sydämessään.
Ruotsinsuomalaisuutta ja suomalaisuutta ei voi periä, mutta sitä voi kuitenkin oppia. Jos haluaa oppia ja olla osa kulttuuria, pitäisi myös saada mahdollisuus kuulua siihen.
Islannin itärannikolla, korkeiden vuorten ympäröimän syvän vuonon lähellä, sijaitsee Seyðisfjörðurin kaupunki. Korkeiden vuorten takia aurinko katoaa kaupungista marraskuussa. Auringon säteet eivät yllä kaupunkiin ennen helmikuuta. Talvi on kylmä, pimeä ja tuulinen. Sanotaan että se, joka viettää vuoden kaupungissa ja vielä senkin jälkeen haluaa elää siellä, on aito Seyðisfjörðurin asukas.
Samaa avoimuutta ei löydy kaikkialla Pohjoismaissa. Erilaisuutta ei ole katsottu hyvällä, erityisesti kun periaate oli ”yksi maa, yksi kieli”. Ei ole ollut helppoa olla jotain muuta kuin ruotsinkielinen Ruotsissa.
Kohtaan yhä ihmisiä, jotka eivät voi ymmärtää miksi he, siis ulkomaalaiset joilla on eri äidinkieli, eivät voi oppia ruotsia. Miksi ruotsinsuomalaisilla pitää olla jumalanpalveluksia, joissa ruotsalaiset eivät ymmärrä mitä sanotaan? Sellainen tyhmyys suututtaa.
Moni suomalainen on tullut asumaan Ruotsiin ja tekemään töitä. Niin he ovat tehneet keskiajalta saakka, kun nykyinen Ruotsi oli suuren valtion länsipuolisko, jossa oli monta kieltä. Ruotsinsuomalaiset ovat edelleen tärkeä osa Ruotsia. Suomalaiset ovat puhuneet suomea siellä, minne he ovat menneet, kuten ruotsalaiset ovat lähteneet maailmalle oman kielensä ja alkuperänsä kanssa.
Mitä tapahtuu, kun kulttuurit kohtaavat? Kohtaaminen luo uteliaisuutta ja kiinnostusta, mutta myös vastustusta ja epäluuloa. Samaa jännitystä on ruotsinsuomalaisuudessa, mutta myös rakasta kilpailua, varsinkin kun jääkiekon MM-kisat käynnistyvät. Kaikki ruotsinsuomalaiset eivät kannusta Suomea.
Toisinaan tulee sanottua tyhmästi, kun kohdataan tulisessa ottelussa, mutta taistelun jälkeen oivalletaan toisen vahvuus ja arvo. Useimmiten löytyy halua ymmärtää, mutta tullakseen osaksi jotain uutta, täytyy olla kiinnostunut toisesta.
Kiinnostukseni ruotsinsuomalaisuuteen löytyy kielestä. Sitä kautta olen oppinut niin paljon enemmän. Suomalainen, joka tuli tänne työn takia, on myös huomannut millaisia etuja paikallinen yhteiskunta ja ihmiset siellä antavat. Kun on kerran saanut maistaa hyvää, ei koskaan unohda uutta hedelmää.
Ruotsinsuomalainen lippu saa heilua pitkään saunani seinällä. Se on ihana muistutus siitä, että minusta on tullut jotain, mikä ei tullut äidinmaidon mukana.