Tässä on kaksi miestä, joilla on edellytykset olla ruotsinsuomalaisia taustaltaan ja identiteetiltään. Olle on syntynyt Savossa Itä-Suomessa, Markus Norrköpingissä. Ollen sukunimi on Nyyssönen ja Markuksen Krunegård.
Kristilliset vaikutteet
Olle Nyyssönen juttelee mielellään, kun istumme kesällä autolautan kahvilassa matkalla Suomesta Ruotsiin. Hän kertoo elämäntarinaansa, vaikka en sitä pyydä. Hän on eläkkeellä, metallimies, joka on paluumatkalla synnyinseudultaan takaisin kotiin – Ruotsiin.
Markus Krunegård on artisti, jonka tuotannossa ensimmäisen albumin nimi – Markusevangeliet - kertoo kristillisen kulttuurin vaikutuksesta. Krunegårdin isä oli aikanaan Norrköpingissä kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Niinpä lauluja nikkaroivan pojan teksteissä vilahtelevat raamatulliset sanat kuten jumala, herra, halleluja ja piru. Elämän suurten kysymysten pohdinta on lauluissa läsnä. Suomalaisuus on äidin perua.
Nimellä on väliä
Olle Nyyssönen, 82, muutti Ruotsiin 22-vuotiaana töitä etsimään. Ruotsia hän ei osannut yhtään, mutta sukulainen auttoi alkuun. Työpaikkoja oli tarjolla 1960-luvulla ja pian savolainen oli sulattamassa rautaa Kockumsin rautavalimossa Ronnebyssä.
Rautaisannoksen ruotsia mies sai työpaikalla, jossa ei ollut tuohon aikaan yhtään suomalaista. Kielikylpy tuotti tulosta, mutta kolmisen vuotta siinä meni ennen kuin hän koki pärjäävänsä ruotsilla.
– Ajattelepa, että minulle annettiin siellä Savon sydämessä Leppävirralla nimi Olle, hän päivittelee.
Syypää oli suomenruotsalainen setä, joka ehdotti Olle-nimeä, joka oli kuin enne. Ruotsissa nimestä on ollut hyötyä. Sen ansiosta on päässyt sujuvammin juttuun ihmisten kanssa.
– Sukunimessä olikin sitten enemmän tavaamista: Niklas-Yngve-Yngve-Sigurd-Sigurd… ja niin edelleen.
Sen verran hän kuitenkin oli ylpeä suomalaisuudestaan, ettei koskaan harkinnut sukunimen ruotsalaistamista. Hän on edelleen Nyyssönen, takanaan 60 vuotta Ruotsissa. Asuinpaikka nykyään on Ludvika.
Albumi suomeksi
Markus Krunegårdin nimi kuulostaa hyvin ruotsalaiselta, vaikka sukunimi ei ole niitä yleisimpiä. Isä on ruotsalainen. Kyllikki-äiti puhui kotona suomea ja lapsuuden kesät vietettiin Pohjois-Suomessa Pellossa sukulaisten luona. Tällä tavalla juurrutettiin suomalaisuutta, eikä isälläkään ollut mitään suomen kieltä vastaan.
Kevättalvella 2025 julkaistussa SVT:n dokumentissa Allt är bättre i Finland hän kertoo tiestään ruotsinsuomalaiseksi. Krunegård säväytti 44-vuotiaana tekemällä lauluja myös suomeksi kokonaisen albumin verran.
Menestykseen laulajana hän nousi 2000-luvun alussa ruotsinkielisillä lauluilla. Vuonna 2023 ilmestynyt kokonaan suomenkielinen sooloalbumi ”Nokia & Ericsson” oli menestys ja siitä seurasi esiintymisiä Suomessa, melkoisesti julkisuutta ja paljon uusia kuulijoita.
Yksi kohtaaminen suomenkielisen esiintymisen jälkeen Tukholmassa painui artistin mieleen. Paikalla oli väkeä, jolla oli sama tausta kuin artistilla.
– Kävelin vessajonon ohi ja kolme miestä sanoi minulle, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun he saivat olla ylpeitä suomalaisuudestaan. Tuntui, että se merkitsi ihmisille jotain, että joku tekee Ruotsissa jotain suomeksi, Markus Krunegård totesi SVT:n jutussa.
Kelluva raja
Rautavalimolta Olle Nyyssönen lähti kahden vuoden kuluttua uudelleenkoulutukseen. Työura jatkui Stal Lavalin turbiinitehtaalla Finspångissa. Samalla tehtaalla oli parhaimmillaan töissä melkein koko Nyyssösen perhe, Olle ja hänen vaimonsa ja kaksi lasta.
– Jäin sopimuseläkkeelle jo 59-vuotiaana, mutta työkavereiden kanssa on pidetty yhteyttä sen jälkeenkin. Keilaporukalla kokoonnuttiin keilailemaan. Enemmistö ystävistäni on ruotsalaisia.
Hyvin suomen kieltä ylläpitänyt Olle Nyyssönen kokee kuitenkin olevansa enemmän ruotsalainen kuin suomalainen.
Ruotsinsuomalaisen haastatteleminen autolautalla Ruotsin ja Suomen välillä tuntuu kotoisalta. Tässä kelluvassa olotilassa odottaa jotain tulevaa ja samaan aikaan kaipaa sitä mistä on lähtenyt. Mennyt sekoittuu toiveikkaaseen odotukseen. Tällaista se on, kun on kaksi kotimaata.
Kaj Aalto