Markus Krunegårdin vanhemmat, Sven-Anders ja Kyllikki, toivottavat tervetulleeksi ja pian pöydässä on tarjolla kahvia ja piimäkakkua.
Pellon kylästä Norrköpingiin
Kyllikki kasvoi Pellossa, Tornionlaaksossa lähellä Ruotsin rajaa. Lapsia perheessä oli kymmenen eikä ollut mikään itsestäänselvyys, että tytär voisi opiskella toisella paikkakunnalla. Kun hän valmistui maisteriksi, lehti-ilmoitus kotikielen opettajan virasta Norrköpingissä kutsui. Hän sai viran. Norrköpingissä oli tuohon aikaan paljon sinne muuttaneita suomalaisia. Myöhemmin Kyllikki opetti muitakin aineita.
Kesät Lapissa
Sven-Anders ja Kyllikki tapasivat Norrköpingissä. Sven-Anders, papin poika, oli ohjelmasihteeri ja sittemmin rehtori Norrköpingissä. He perustivat perheen ja saivat kaksi lasta: Markuksen ja Ainon.
Äiti puhui lapsille suomea, isä ruotsia. Kyllikki välitti koko perheelle kaipuun ja rakkauden Pellon pitäjään. Sinne matkustettiin joka kesä. Lapset uskoivat kauan, ettei kesää ole muualla kuin Lapissa.
Markus sanoitti jo varhain kaikkea näkemäänsä ja tuntemaansa. Kauppamatkalla hän kysyi äidiltään, kuinka pitkä matka olisi. Sen mukaan hän teki laulun kaikesta näkemästään niin, että se riitti koko matkan ajaksi.
Omia sävellyksiä varhain
Vanhempien mukaan Markus sai kehittää musikaalisuuttaan vapaasti. Pianotunteja hänelle antoi Norrköpingin kanttori Pertti Oksanen. Kun pojan olisi pitänyt soittaa läksynä ollut ”Für Elise”, Markus sanoi, ettei ollut sitä harjoitellut. Sen sijaan hän halusi esittää oman sävellyksensä. Tähän Pertti tietysti suostui.
Markuksen tekstit ja sävelet nivoutuvat yhteen. Sanotuksissa soi suomalainen kaiho. Arkisten tapahtumien kuvaukset kertovat juurista Norrköpingissä ja Pellossa. Ihmisen hauraudessa kuvastuu hengellisyys, joka yhdistyy yhteiskuntakritiikkiin ja rakkauden kaipaukseen.