Toiset ovat tehneet aivan konkreettisen matkan jättämällä synnyinmaansa ja päätymällä Ruotsiin. Toiset eivät ole vain lähteneet vaan tulleet tähän maahan syntymällä vähintäänkin kahden kulttuurin vaikutuksen piiriin, mutta samat ovat kysymykset kaikilla – jopa ruotsalaisilla.
Kuka minä olen? Riitänkö minä? Hyväksytäänkö minut? Milloin ja missä tunnen olevani perillä?
Tämän lehden sivuilla saamme tutustua muutamaan tarinaan. Nuori Olle Nyyssönen lähti matkaan Suomen Leppävirralta rautavalimoon Ronnebyhyn 1960-luvulla. Nyt hän viettää eläkepäiviään Ludvikassa. Tunnettu artisti Markus Krunegård palaa dokumenttiohjelmassaan juurilleen Suomen Pelloon. Eipä tiennyt nuori Olle, nimestään huolimatta, että elämä kuljettaa häntä Ruotsissa. Eipä olisi uskonut, että Markus sanoisi mieluummin esiintyvän kahdeksalle suomaiselle jossakin päin Suomea kuin suurelle joukolle Ruotsissa.
Me kuvittelemme suunnittelevamme elämää. Kuitenkin elämässä niin moni asia tapahtuu sattumalta. Yksi valinta johtaa toiseen. Keitä tapaamme? Missä ympäristössä elämme? Milloin saamme kokea viimeisen kesämme?
Yllättävää on, että mitä kauemmin elämme, sitä enemmän ajatuksemme ja muistomme kiinnittyvät elämän kohtaamisiin: ihmisiin, asumuksiin ja luontoon. Suomalainen sananlasku sanoo: ”Elämä on matka, nauti maisemista.”
Luonto antaa välähdyksen elämän jatkuvuudesta ja ikuisuudesta.
Osa ruotsinsuomalaista tarinaa on myös Ruotsin kirkko, joka näyttäytyy hyvinkin erilaisena eri puolilla maata. Saamme tutustua Tukholman suomaiseen seurakuntaan ja sen kirkkoon, joka on jo vuosisatojen aikana toiminut elävänä monumenttina kuninkaanlinnan naapurissa. Moni ruotsinsuomalainen on elämänsä matkalla avannut kirkonoven ja hakenut elämäänsä sisältöä ja halunnut kulkea hetken matkaa yhdessä.
Elämämme matka jatkuu.