Armo ja valta

Jumala ei vaadi ihmiseltä minkäänlaisia vastapalveluksia, totesi Luther. Hän vakuuttui siitä, että Jumala haluaa vapauttaa ihmisen ja avata jokaiselle oven uuteen.

En målning.
Foto: Kristina Strand Larsson /Ikon

Armo liittyy valtaan. Armo on Jumalan tapa käyttää valtaa. Sanalla armo Martti Luther valottaa selkeimmin omaa Jumala-käsitystään. Armollisen Jumalan kaipuu ohjasi Lutheria, kun hän etsi yhteyttä Jumalaan.  Nykykielellä voitaisiin puhua sellaisen Jumalan etsimisestä, joka ei rankaise vaan joka vapauttaa. Sellaista jumalasuhdetta Luther etsi elämäänsä ja sellaista kirkkoa, joka tarjosi sellaisen uskon.

Martti Luther oli raamattuteologi ja Raamatun teksteistä hän löysi armoa pursuavan Jumalan. Luterilaisessa teologiassa tätä kutsutaan reformatoriseksi löydöksi: Jumala armahtaa ja tuo rauhan ilman vaatimuksia vastapalvelusta. Tämän lahjan ihminen saa ilmaiseksi.

Kaikki on armoa – meidät on kutsuttu vapauteen, ei olemaan jonkin järjestelmän orjia. Tämä muutti Lutherin aikaista ajatustapaa ja tästä sai alkunsa Lutherin kritiikki luostarilaitosta ja anekauppaa vastaan sekä kaikkea sellaista vastaan, jossa kirkko määritteli uskonnollisen elämän ja oikean uskon kriteerit. Lutherin mukaan kirkon vaatimukset estivät ihmisiä elämästä armon varassa. Jumalan armoa ei voi eikä tarvitse ostaa oikeiden tekojen tai tietynlaisten ajattelumallien kautta. Eettiset vaatimukset liittyvät ihmisten välisiin suhteisiin. Suhde Jumalaan on toisenlainen.

Vapauttava voima

Armo on vapautta vaatimuksista. Ihmissuhteissa on vaikea määritellä vapautta, koska niihin katsotaan kuuluvan ehtoja. Ajatus suhteesta, jossa vallitsee täysi vapaus, on usein vieras meille.  Jumala on vapaa. Siksi suhde Jumalaan poikkeaa ihmisten välisestä suhteesta. Lutherin tapana oli ottaa kuvakieli avuksi. Teologisissa yhteyksissä käytetään usein kuvaa, jossa syylliseksi todettu seisoo oikeussalissa, mutta jossa Jumala tuomarina yllättäen julistaa ihmeellisen tuomion: vapaa! Tämä on armoon perustuva tuomio.

Jumala kuvataan tuomariksi, joka ei käytä rankaisevaa valtaa vaan toisenlaista, yllättävää, vapauttavaa valtaa. Kuvan Jumala on Jumala, joka uskoo ihmiseen, yhä uudestaan ja uudestaan. Ja tämä jos joku voi yllättää ihmisen. Ihmetyksen keskellä Pyhän läsnäolo virtaa ihmiseen ja elävöittää kaiken. Jumala hakee yhteyttä ja antaa uskon lahjaksi ihmiselle. Martin Luther toteaa tämän jumalankuvan hämmentäväksi. Elämä aukeaa odottamattomaan suuntaan. Jumala yllättää. Tapahtuu jotakin täysin odottamatonta. Jumala hakee yhteyttä mahdollisista esteistä huolimatta. Se on armoa. Rakkaudellista vallankäyttöä, joka henkii uutta elämää.

Cecilia Nahnfeldt
Teksti on lyhennelmä.