Junasukkat/Tågsockorna

Suomessa vuonna 1939 yksi äiti pienen lapsen kanssa yritti junalla pästää karkuun sotaa. Juna joutui pysähtymään Vasan ja Seinäjoen välillä kun sota oli vaurioittanut rataa. Kun juna seisoi ja odotti että rata korjattaisiin yksi vanhempi nainen joka oli eläkkeellä oleva käsityön opettaja huomasi että lapsella ei ollut sukkia jaloissa. Nainen päti otta omasta puserostaan lankaa ja kutoi lapselle sukat.  

Tämä tarina on monelle ihmiselle tuttu ja monet ihmiset ovat kutoneet Junasukkia lapsille. Sukat venyvät lapsen kasvun mukana ja pysyvät myös villin lapsen jalassa, koska sukkia voi vetää polven yli. Suomiseuran naiset ottivat päätöksen että he halusivat antaa joka kastelapselle yhden parin Junasukkia yhden vuoden aikana ja vuonna 2013 sai noin 50 kastelasta oman sukkaparin. Naiset päättivät että he kutovat niin kauan kun he jaksavat.  

I Finland år 1939 försökte en mamma med ett litet barn fly kriget med tåg. Tåget tvingades stanna mellan Vasa och Seinäjoki eftersom tågrälsen skadats av kriget. Medan tåget väntade på att rälsen skulle lagas upptäckte en äldre dam, som var pensionerad syslöjdslärare, att barnet inte hade några sockor på sig. Kvinnan beslutade då att ta tråd från sin egen tröja och sticka ett par sockor till barnet.  

Denna berättelse är välkänd och många har stickat Tågsockor till barn. Sockorna töjs ut medan barnet växer och håller sig på plats även, på väldigt aktiva barn, eftersom de går att dra upp över knäna. Finska föreningens kvinnor beslöt att de ville ge varje dopbarn ett par Tågsockor under ett år och under året 2013 fick ungefär 50 barn ett eget par Tågsockor. Kvinnorna beslöt att de fortsätter sticka så länge de orkar.