Häntä on etsitty joulukoristelaatikoista ja komeroiden syvyyksistä.
Myös kirkoissa on seimiasetelmia, joihin joulun lähestyessä lisätään eläimiä: lampaita, härkiä ja jopa aasi. Lopulta myös Maria ja Joosef ovat paikoillaan ja aivan viimeiseksi jouluaattona syöttökaukalon halmeille lasketaan pieni Jeesus-lapsi. Näin koko pyhä perhe on koolla.
Pyhyys ei ole siinä, että perhe olisi erityisen perinteinen tai ihanteellinen. Isä Joosef ei olekaan syntyvän lapsen isä ja kihlattu Maria odottaa lasta jo ennen häitä. Pyhyys ei ole myöskään tallin tai luolan seinissä – ei ole marmorilattioita tai korkeita huoneita; on vain tilapäinen suoja eläimille kylmyyttä vastaan.
Pyhyys tulee lapsen kautta.
Pieni vauva kertoo Jumalan rakkaudesta ja hyvästä tahdosta; Maria ja Joosef kääntyvät lapsen puoleen ja katsovat häntä.
Seimiasetelmaan saattaa kuulua myös enkeli, joka on kertonut paimenille hyvän uutisen: paimenet kiiruhtavat katsomaan, mitä on tapahtunut. Seimen ääreen ovat myös saapuneet itämaan viisaat, jotka uusi, taivaalle syttynyt tähti oli saanut lähtemään kameleineen pitkälle matkalle. He kumartuvat lapsen edessä ja antavat tälle kallisarvoiset lahjansa. Kulta, suitsuke ja mirha eivät ehkä ole kaikkein käytännöllisimpiä lahjoja vastasyntyneelle, mutta ne kertovat arvostuksesta.
Omiin joulumuistoihini kuuluu myös, kuinka lasten jäljiltä seimiasetelmasta aina löytyy myös ylimääräisiä hahmoja. Muumipeikko tai dinosaurus on päässyt mukaan. Hyvät uutiset kuuluvat kaikille!
Jos joulun lapsi on kadonnut omasta joulunvietostasi, niin hiljenny hetkeksi ja sytytä kynttilä. Istu pienen seimen lapsen eteen ja katsele häntä Marian ja Joosefin tavoin. Lapsi katsoo myös sinua.
Vastasyntyneen katse on syvä ja hyvä.
Katseessa peilautuvat yön tähdet ja aamun aurinko, ihmisten ilot ja surut, Gazan ja Ukrainan hätä. Pieni vauva näkee myös kaiken, mitä sinä kannat sydämelläsi.
Jumala on keskellämme, lapsi on teille syntynyt. Niin, lapsi on meille syntynyt, joulun suurin lahja ja aarre.