Huomenta, Jumala!
Jos nyt tänä päivänä voi hyvästä huomenesta puhua.
Melkoista pandemiaerämaata ovat nämä viime vuodet olleet, vaikka yleensä viihdyn hyvin itsekseni. Ja kun tämä alkaa hellittää, niin saa olla sydän syrjällään kaiken sen tähden, mitä juuri nyt tapahtuu Ukrainassa.
Jumala, eikö olisi mahdollista siirtää pois sellaisia kansanjohtajia, jotka ovat enemmän kiinnostuneita omasta vallastaan kuin kansastaan?
Olen kiitollinen, Jumala, aurinkoisista päivistä, toivon merkeistä talven keskellä.
Ilahduttaa, kun räystäät tippuvat ja kun jää sulaa vähä vähältä.
Anna auringon sulattaa myös sielun pohjajäitä,
anna valon varovasti kosketella vanhoja vaiettuja sotamuistoja ja haavoja.
Anna mustarastaan laulaa vielä kerran uudesta keväästä.
Joskus mietin, Jumala, millaista olisi ollut, jos en olisi muuttanut tänne?
Ehkä moni ei voinut valita, kun työtä ei ollut tarjolla kotikylällä.
Mietin mitä sopeutuminen on maksanut ja millaiselta kieli-ikävältä olisin välttynyt.
Ja lapsetkin olisivat oppineet kunnon suomea.
Jumala, kiitos, että kielen vaivaiskoivu elää ja että siihen puhkeaa uusia lehtiä.
Kiitos, Jumala, että et unohda meitä ja että olet mukana arjessani, tässä vieressä, kahvipöydässä.
En ole niin uskonnollinen, senhän jo tiedät, mutta juttelen mielelläni kanssasi.
Seurataan yhdessä naapurin kissaa ja jaetaan ilo olympiakullasta.
Jos ei suomalaiset voita, niin juhlitaan sitten ruotsalaisten menestystä.
Tänään muistamme Ukrainan kansaa. Älä hylkää heitä! Siunaa Venäjän kansaa, joiden on kestettävä johtajaansa. Siunaa koko maailmaa, anna meille rauhasi!
Anna Toivonen