Elämäsi on ollut vaikeaa
Monet asiat ovat satuttaneet ja vaikeimpina hetkinä olet jäänyt yksin.
Ja ennen kuin haavasi ehtivät arpeutua, on edessäsi uusi koettelemus. Olet vaeltanut pimeydestä toiseen, iskusta toiseen ja kuitenkin olet jaksanut nousta, karistaa pölyt ja jatkaa matkaasi. Sinulla on keinot ja turva sysipimeässä. Se ei ehkä mitään ratkaise, mutta se lievittää tuskaasi ja luo lepopaikan.
Ja maailma on taas synkkä, niin pelottava. Taas oma pimeytesi kutsuu sinua turvaan, lohtuun. Mustaan lepoon.
Jokin saa sinut kuitenkin nostamaan katseesi, katsomaan ulos. Ja siellä - heikkona kajona taivaanrannassa – lepää valo pimeyden keskellä.
Valo. Kynttilän valo. Kynttilöitä syttyy, niitä syttyy toinen toisensa jälkeen. Niitä on enemmän ja enemmän, ja ne liikkuvat. Ne ovat matkalla. Haluaisit ehkä kääntää kasvosi, sulkeutua taas pimeyden piiriin, mutta…
Nämä valot eivät varoita vaarasta. Lepattava liekki lohduttaa maailmassa, jossa pelkkä tuulenhenkäys voisi sen sammuttaa. Liekit värisevät, sammuvat ja toisten liekkien lähellä: ne syttyvät uudelleen.
Sytytät kynttiläsi vapisevin käsin ja lähdet ulos. Liityt kynttilöitä kantavien joukkoon, sanattomana ja vaiston varassa.
Valomeren keskellä katselet ympärillesi: kuljet kaltaistesi kanssa. Haavoitetut, rikkinäiset, loukatut tuntevat pimeyden. He tulevat sieltä.
”Ne” olemme nyt ”me”.
Kynttilämeri ei valaise pitkälle, mutta yhdessä me kuljemme pimeyteen, tulevaisuuteen. Kynttilämme valaisevat sen minkä voivat.
Jokainen kynttilä on rukous Jumalalle, joka tietää, että rakkauden tie on kärsimyksen tie. Värisevä liekki loistaa siellä, missä muuten olisi sysipimeää.
Surusi ja kaikki kokemasi ovat tuoneet sinut tähän. Vastoinkäymisillä on tarkoitus. Siitä kasvaa lepattava valo, heikko rukous, joka tuo toivon maailmaan.
Yhdessä rukoilemme: murra viha maailmassa.
Charlotte Fryklundin blogi kokonaisuudessaan Tankar inför helgen.