Mies katsoo kameraan ja hymyilee.
Foto: Annelie Tollerå

Elämää lähellä

Nyhet Publicerad

Tony Mellgren on suomalaistaustainen hautausurakoitsija. Hän on tavannut työssään monia suomalaisia.

Tony kertoo kasvaneensa Norrköpingissä. Hänen äitinsä ja isänsä tulivat Suomesta. Tony kävi suomalaisen koulun. Hän muistaa erityisesti Kyllikkiopettajan, tärkeän ihmisen Tonyn elämässä.

Äiti hävisi aikaisin Tonyn elämästä. Isä piti huolta Tonystä ja tämän sisaresta. Isä oli mitä parhain isä, vaikka hän saattoi olla pois kotoa työn tähden Norjassa useita viikkoja ja tällöin lapset joutuivat yksin selviämään kaikesta. Tony selvisi tästä, mutta sisar ei. Sisko joutui vääriin piireihin, huumeporukoihin.

Siskon elämästä tuli vaikeaa ja hän kuoli 30-vuotiaana onnettomuuden uhrina. Tony menetti myös isänsä aika varhain sydänkohtaukseen. Tämä suru vei Tonyn kriisiin. Suru antoi hänelle mahdollisuuden pohtia sitä, mikä elämässä on merkityksellistä, ja hän huomasi, ettei kaikki ollut tärkeää. Oma perhe ja vaimo merktisevät Tonylle paljon. Oman surun ja menetysten jälkeen he ovat erityisen
tärkeitä Tonyn elämässä.

Yllättävä tarjous

Tony oli aikaisemmin töissä vaateliikkeessä. Eräänä päivänä eräs asiakas esitti Tonylle yllättävän kysymyksen: ”Haluatko alkaa tehdä töitä hautaustoimistossa?” Tony yllättyi ja mietti tunnin asiaa, ja suostui sitten tarjoukseen. Hän ei ole katunut valintaansa. Tony kokee, että hänellä on maailman paras työ. Tonylla on kyky kuunnella ja lähestyä toisia ihmisiä.

Haluan nähdä omat rakkaani: isän, äidin ja siskon.

Tony Mellgren


Hänen omat menetyksen kokemukset tulevat päivittäin käyttöön, sillä hän tietää, mitä ihmiset joutuvat käymään läpi surussa. Omasta mielestään hän työskentelee enemmän elämän kuin kuoleman parissa. Samanaikaisesti hän on sitä mieltä, että kuolema on niin kovin kaukana tavallisten ihmisten elämästä. Me olemme melkein unohtaneet, että me kaikki kerran kuolemme.

Surun keskellä vaikeita päätöksiä

Monet eivät ole ehtineet ajatella tai eivät vain ole ajatelleet, kuinka asiat elämässä voivat muuttua kovin nopeasti.
Kysymykset kuten mihin isä tai äiti haudataan voivat tuntua yllättäen vaikeilta päättää, jos näistä asioista ei olla koskaan aikaisemmin keskusteltu. Leskelle voi tulla yllätyksenä, ettei vakuutus onnettomuuksien varalta koskekaan
kuolemantapausta – ja surun keskellä omaiselle voi tulla taloudellisia huolia. Vita arkivet, oma hautajaistoivomus, voi olla hyvä tapa huomioda omat läheiset. Jopa testamentti voi helpottaa omaisia, sillä vanhat epäoikeudenmukaisuudet
voivat helposti nousta pintaan perunkirjoituksen yhteydessä.

Elän toivossa

Hautajaistavat muuttuvat myös. Suomalaiset ovat tottuneet seuraamaan arkkua haudalle. Omaiset ovat kantaneet arkun hautaan. Nykyään on myös hautajaisia, joissa on uurna. Siinä oleva tuhka lasketaan hautausjumalanpalveluksen
jälkeen muistolehtoon tai tuhkahautausmaahan.

Monet luulevat virheellisesti, että Ruotsin kirkkoon liittyminen tapahtuu automaattisesti maahanmuuton yhteydessä. Kirkkoon liittyminen täytyy kuitenkin itse hoitaa, näin ei tule kirkollisen hautauksen yhteydessä ylimääräisiä kustannuksia.
On myös tilanteita, jolloin ei haudata ollenkaan. Ehkä ei ole olemassa omaista tai lähiomaisiin ei ole ollut hyviä suhteita. Tonylla on tapana suositella, että omainen kuitenkin jättää hyvästit haudalla. Se on tärkeää surun käsittelyssä, olipa elämä
ollut millainen tahansa. Uskonnollinen riitti auttaa vaikeassa surussa pääsemään elämässä eteenpäin.

Niin, miten se sitten on – miten ajattelet itse elämästä kuoleman jälkeen?
– Täytyy olla jotakin, pohtii Tony. Haluan nähdä omat rakkaani, isän, äidin ja siskon. Minä elän toivossa, ja jos olen väärässä, niin on ainakin usko auttanut minua täällä elämässä.

Teksti: Anna Toivonen