Totuutta haudataan tänäänkin sodan propagandan välityksellä ja haudan suulle kerätään raskaita kiviä. Keskellä pimeää yötä kuuluu kuitenkin hiljaista laulua – ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti”.
Monenlaiset elämän surut nivoutuvat toisiinsa. Menettäminen on aina niin vaikeaa. Ehkä en haluaisikaan uutta, vaan haluaisin sen vanhan turvallisen takaisin.
Hauta on täynnä pelkojen pimeyttä, mutta kun kivi vieritetään pois, niin ei se pimeys hyökkääkään sieltä ulos, vaan pieni valonsäde täyttää haudan. Itse emme jaksa vierittää raskaita kiviä ja valokin tulee muualta. Ehkä juuri siinä on pääsiäisen suuri salaisuus. Valo voittaa kaikesta huolimatta ja oma tarinani on osa suurempaa kertomusta, mikä kerran päättyy hyvin.
Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa. Kokoontukaa taivaan linnut suvi-ilmaan puhtaaseen. Visertäkää pienet leivot, viinipuussa tuoreessa.”
Helmiä, Psalmer och sånger på finska, laulu nro 88, sanat Leonard Typpö 1902, sävel Jonas Andersson 1889.