Lyssna

Papinpalkkavarojen hallinnointi

Göteborgin hiippakunnan hallinnon alaisena on metsää, maata, voimavaroja ja rahastoja. Ruotsin kirkon hiippakuntien hallitsemaa omaisuutta kutsutaan yhteisellä nimellä Prästlönetillgångar, PLT (varat papiston palkkausta varten).

Ruotsin kirkko omistaa metsää ja maata, joka aikanaan on lahjoitettu kirkolle papin elantoa varten. Nykyään ne ovat hiippakuntien hallinnassa ja kirkkojärjestyksessä määritellään, miten ne pitää hoitaa. Hallinnon pitää tapahtua tehokkaasti ja niin, että tuotto on mahdollisimman suuri samalla kun otetaan huomioon luonnon ja kulttuuriympäristön suojelemiseen kuuluvat näkökohdat.

Metsän ja maaomaisuuden tuotto käytetään kirkon toimintaan ja se jaetaan hiippakunnan seurakuntien kesken. Metsä ja maat auttavat siis seurakuntia suorittamaan kirkon perustehtävää ja ylläpitämään kirkkoja ja kulttuuriympäristöä. Koko hiippakunnan metsien hoito on sertifioitu.

Papinpalkkausvarojen hallinnosta on tehty esite metsä- ja muusta hallinnosta.  Lue ja jaa mielellään eteenpäin seurakunnassasi tai muissa yhteyksissä niille, jotka ovat kiinnostuneita Ruotsin kirkon metsäomaisuudesta.

Vuosikertomuksesta näet vuosittaisen tuloksen ja kuinka tuotto on jaettu seurakuntien ja pastoraattien kesken.

Pastoraalinen tehtävä

Piispan tehtävä on valvoa hiippakunnan seurakuntia ja auttaa niitä toimimaan paikkoina, joissa ihmiset saavat kohdata toisensa ja Jumalan. Piispa edustaa usein kirkkoa eri kysymyksissä, esimerkiksi tiedotusvälineissä ja yhteydessä päätöksentekijöihin.

Perustehtävä

Ruotsin kirkko on kirkolliskokouksessaan päättänyt, että kaikkien seurakuntien perustehtävä on viettää jumalanpalvelusta, opettaa sekä tehdä diakonia- ja lähetystyötä. Tällä pyritään siihen, että ihmiset voivat elää uskossa Jeesukseen Kristukseen, että luodaan ja syvennetään kristillistä yhteyttä, että Jumalan valtakunta leviää ja luomakunta eheytyy ja palautuu.

Hyvä hallinto

Kirkkojärjestyksen mukaan Ruotsin kirkon toiminnan taloutta on hoidettava hyvin. Kirkon varoja on hallinnoitava tehokkaasti ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla kirkon perusarvojen mukaan.