Kustaa III:n patsas Vanhassa kaupungissa
Näet Kustaa III:n patsaan. Siinä sormi osoittaa ylös, kohti aukiota ympäröiviä rakennuksia. Kustaa III:lla on ollut sormensa pelissä useankin aukion rakennuksen kohdalla.
Seuraavaksi tulemme vaatimattoman, okranvärisen rakennuksen kohdalle. Se on ”kirkko keskellä pääkaupunkia”, Tukholman suomalainen kirkko.
Pallohuone oli myynnissä
Monet ovat olleet ne kirkkoherrat, jotka pian 500 vuoden aikana ovat suomalaista seurakuntaa palvelleet. Kirkkoherra Johannes Forsskåhl valmisteli jo komministerinä vuosina 1723–1724 päätöstä oman kirkon hankkimiseksi suomalaiselle seurakunnalle. Tultuaan kirkkoherraksi vuonna 1725 hän ryhtyi heti toimeen, sillä hän tiesi, että Pieni Pallohuone (Lilla Bollhuset) Slottsbackenilla oli myytävänä.
Palloilu- ja teatterirakennus oli vuodelta 1653 ja hovin käytössä. Ajan muotipeli oli Jeu de paume -pallopeli, jonka kuningas Erik XIV oli tuonut Ranskasta Ruotsiin. Siinä lyötiin palloa vähän squashin tapaan seinältä seinälle ja verkon yli. Pallohuoneen seinät oli maalattu mustiksi, jotta valkea pallo erottuisi hyvin.
Slottsbackenilla oli tuolloin toinenkin pallohuone, joka purettiin vuonna 1792. Jos Pienestä Pallohuoneesta ei olisi tullut kirkkoa, niin ehkä sekin olisi purettu.
Kuningas Fredrik antoi 11. toukokuuta 1725 suostumuksensa Pienen Pallohuoneen myymiseksi Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkoksi. Kuningas Fredrikin muotokuva löytyy kirkon eteläseinältä. Kirkkoa kutsuttiin aluksi myös Fredrikin kirkoksi. Kauppahinta pallohuoneesta oli 12 000 riikintaaleria, nykyrahaksi muutettuna noin 360 000 kr.
Kuninkaan yli-intendentti Göran Adelcrantz osoitti kiinnostusta suomalaista kirkkoa kohtaan ja hän ryhtyi suunnittelemaan pallohuoneen muuttamista kirkoksi. Nykyisin arvellaan, että kirkon alttariseinä on Göran Adelcrantzin käsialaa. Hänen kerrotaan tehneen kaiken ilman korvausta.
Hänen poikansa Carl Fredrik Adelcrantz seurasi isäänsä. Hän piirsi 20-vuotiaana nuorukaisena 1730-luvulla suomalaiseen kirkkoon lisärakennuksen ja kirkontornin. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.
19. joulukuuta 1725
Kirkon sisustustyöt valmistuvat ja seurakunta pääsee vihdoinkin tulemaan sisälle omaan kirkkoonsa. Pienen Pallohuoneen ostamisesta on kulunut seitsemän kuukautta.
Joulukuun 19. päivänä, neljäntenä adventtisunnuntaina, pastor primarius Nicolaus Barchius vihkii kirkon käyttöön. Tässä vaiheessa kirkon sisustus on vielä vaatimaton. Monien lahjoitusten turvin kirkosta syntyy vuosikymmenten kuluessa sellainen kuin se tänään on.