Usko käyttövoimana
Voiko usko Jumalaan antaa voimaa ja energiaa? Ei aina, mutta ehkä joskus. Sinut valloittaa hymy, jonka saat päiväsi aluksi. Sinua kohti ojentuu auttava käsi juuri, kun tarvitset sitä. Aavistat Jonkun sinua suuremman läsnäolon. Aivan kuin leskenlehti ja krookus nousevat esiin aina vain voimallisemmassa kevätauringossa, voimme kokea, miten usko ja luottamus kasvavat keskinäisissä kohtaamisissamme ja yhteydessä Jumalaan.
Kestävän kehityksen puolesta
Kestävästä kehityksestä alettiin puhua lähes 30 vuotta sitten — tavoitteena kaikkien kohtuullinen hyvinvointi ja selviytyminen.
"Meidän tulee elää siten, että kehitys tyydyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä myönnytyksiä tulevien sukupolvien kustannuksella." Kestävä kehitys ei siis tarkoita vain puhtaamman polttoaineen käyttöä autoissamme ja viisaampaa, ympäristöystävällistä energian käyttöä. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että kaikkien on käytettävä maapallon resursseja oikeudenmukaisella tavalla. Samoin haasteenamme on nähdä, että myös muilla kuin meillä itsellämme on oikeuksia yksilöinä, ihmissuhteissamme ja yhteisöjen jäseninä.
Uudistuvaa ja ilmaista
Usko käyttövoimana, tahto kohdata uusi päivä avoimin ja luottavaisin mielin, vaatii jatkuvaa uudistumista. Ja luottamus Jumalaan on luonteeltaan uudistuva energianlähde.
Usko ei ole vain yksinäistä uskoa, hetkiä autiolla rannalla tai kynttilän sytyttämistä hiljaisessa kirkossa. Usko uudistuu myös keskustellessamme toinen toistemme kanssa epäilyksistä, kaipuusta ja toivosta. Uudistua usko voi niin ikään kokoontuessamme jumalanpalveluksiin, kirkollisiin toimituksiin, konserttiin tai käydessämme ehtoollisella.
Usko on ilmaista, "gratis". Sana "gratia" tarkoittaa armoa. Saamme siis Jumalalta jotain, vaikka emme sitä ansaitsisikaan.
Energianeuvontaa kaikista seurakunnista
Tällainen toteamus voi kuulostaa reippaalta iskulauseelta, mutta kyse on oikeasti jokaisen seurakunnan perimmäisestä pyrkimyksestä. Seurakunnat tahtovat avoimella ja kuuntelevalla tavalla kohdata jokaisen ihmisen siellä, missä hän haluaa ja missä hän tarvitsee kohtaamista: keskellä elämää, ilossa ja surussa, kiitollisuudessa ja tuntiessaan itsensä hylätyksi, etsiessään uutta luottamusta, uutta horisonttia — ja uutta energiaa.
Ruotsinkielinen alkuperäisteksti: Bo Larsson, hiippakuntapappi