JÄÄ KIRKAS, HANGET SÄIHKYVÄT
Ruotsin kirkon virsi 518
1. Jää kirkas, hanget säihkyvät
sinua, Herra, kiittävät
nyt talven pakkasessa.
Maa kylmä on ja eloton,
vaan omasi se silti on
kuin suven kukkiessa.
2. Se jälkeen vuoden päivätyön
pois riisuu päältään kukkavyön
ja syvään lepoon vaipuu.
Maa nukkuu kuuliaisena,
se kunnes jälleen alttiina
työkutsuun uuteen taipuu.
3. Niin, Herra, aina uudelleen
varjelet uuteen kevääseen
siemenen hangen alla.
Se elää yössä, haudassaan,
auringon kutsun kuullessaan
se nousee versomalla.
4. On vaatteenasi valkeus.
Myös revontulten loimotus,
yötaivas kertoo siitä.
Vaan ole itse, Herramme,
palava lyhty yössämme,
muu valkeus ei riitä.
5. Yön halki, kautta kuoleman
tiedämme aamun koittavan
ja käymme kesää vastaan.
Ja aurinkomme loistava,
pimeän talven voittaja,
on Kristus ainoastaan.
Z. Topelius 1880
Suom. L. Pohjanpää 1923
Uud. suom. ja 5. säk. muokk. A-M. Raittila 1979, 1995
Säv. N. Söderblom 1916